Kauhean kiireinen viikko takana. Monesti olen yrittänyt päästä kirjoittelemaan, mutta ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa. Toissa viikonloppuiset esikoisen aiheuttamat sydämentykytykset vaihtuivat äärettömään väsymykseen ja myös suunnattomaan vihaan ja raivoon. Olen äärettömän pettynyt poikien isään, mikä ei tietenkään ole mitään uutta. Vaikka hänestä on monessa asiassa ollut myös suunnattomasti apua, niin jälleen kerran sain huomata, että kyllä minä ihan yksin näiden asioiden kanssa olen. Mutta se siitä, asiat ei vatvomalla muuksi muutu.

Syksy on vihdoinkin tullut. Illat ovat ihanan hämäriä. Aamut kirpeän raikkaita. Ensimmäiset kynttilät ovat palaneet niin pihalyhdyissä, kuin kotona sisälläkin. Ihanaa <3 Tänään leivoimme neitin kanssa ensimmäistä kertaa pipareita ja kotona leijuu huumaava joulun tuoksu <3 Onneksi jouluun on kuitenkin vielä pitkä aika, koska syksy ja joulun odotus ovat vuoden parasta aikaa. En tiedä millainen joulustamme tänä vuonna tulee, mutta en jaksa miettiä sitäkään etukäteen. Nyt eletään tässä hetkessä.

Eilen illalla kävimme äitini kanssa elokuvissa. Käytiin katsomassa Iloisia aikoja, mielensäpahoittaja ja oli kyllä tosi hyvä! Muuten päivät rullaavat eteenpäin omalla painollaan uusiin hoitolapsiin tutustuen. Nyt täytyy taas joutua illan työpalaveriin ja sen jälkeen saapuvat luoksemme vielä yhden hoitolapsen perhe tutustumiskäynnille.

Ihanaa syksyn jatkoa teille kaikille!