Kauhean kiireinen viikko,joka päivä monta "virallista"menoa,nyt minuutti aikaa,joten kuulumiset pikaisesti.

Keskustelussa palattiin mun nuoruuteen,rankkoihin asioihin joita olen läpikäynyt.Puhuttiin toki myös nykypäivästä,paniikkitilanteista kaupassa,tämän hetkisistä tuntemuksista.Ihanaa ja helpottavaa oli taas puhua."Kallonkutistajani" on nuori,mutta silti hänelle on helppo puhua.Taas mentiin yliajalle,hups.Mutta,mutta,hän kysyi minulta aika oudon kysymyksen:"Mihin te sitä vauvaa tarvitsette?".Niimpä,mihinkäs sitä nyt tarvitsisi?Odottiko hän minun oikeesti osaavan vastata tuohon kysymykseen?Siis TARVITAANKO vauvoja ihan johonkin tiettyyn asiaan?Minä en ollut kyllä miettinyt sitä ihan noin,minä HALUAN vauvan,en tarvitse sitä esim.tekemään perheestäni kokonaista,parempaa tai mitään muutakaan.Minun mielestäni vauvoja oikeasti HALUTAAN,ainakin minä haluan.Outo kysymys,jota pitää vissiin miettiä uudemman kerran

Sain minä toisenkin aikalailla mukavan kommentin...Hän sanoi,että "Sinä olet uskomattoman vahva ihminen,en ole urallani montaakaan noin vahvaa ihmistä tavannut."Kai minä sitten olen,vaikka ei se aina siltä tunnu.Niin vahva minä kuitenkin olen,että seuraava tukikeskustelu onkin sitten vasta elokuun lopussa.Eikä pitkä tauko johdu kesälomista,vaan hänen mielestään minä selviän kesän yli

Ja kivalta se kyllä tuntui kuulla hänenkin suustaan,vaikka en olisi reilu kuukausi sitten uskonut selviäväni ikinä.

    "Joku aamu,mä tiedän sen mä tulen huomaamaan,minä selvisin

      ja PYSTYN mihin vaan..."

Tänään on siis hyvä päivä ja uskon,että aurinko vielä paistaa meillekin.Jossakin muodossa