Tämä päivä on ollut ihan kauhean raskas. Jokainen aamuni alkaa nykyään ystäväni puhelinsoitolla. Niin myös tänään. Olen luvannut olla hänen tukenaan aina, kun hän tarvitsee minua. Juuri mitään en osaa tehdä tai sanoa helpottaakseni hänen oloaan, mutta kuunnella osaan. Tänä aamuna hän itki ja huusi puhelimessa niin sydäntä särkevästi, että koko omakin päiväni on ollut todella surullinen :( En ole juuri jaksanut nousta sohvasta ylös, päähän koskee niin, ettei eteensä tahdo nähdä, sydäntä raastaa pelkkä ajatuskin siitä mitä hän kokee joka päivä. Kumpa asiat olisivat toisin, ennallaan. Pelkään miten hän jaksaa tämän kaiken, pelkään ettei hän oikeasti jaksakaan. Voi ystävä rakas, kumpa osaisin auttaa...

" Tiedän kyllä miltä sinuta tuntuu, et halua sanoa sanaakaan minulle, kun murjotat vaan ja odotat että menisin pois, pois, pois, mutta olen tässä jos etsit ymmärrystä, olen tässä jo etsit olkapäätä, tässä olen. Pyyhi kyyneleet, pyyhi kyyneleet..."

Joskus toivoisin, että sitä osaisi olla liikaa huolehtimatta ja murehtimatta läheistensä elämästä. Mutta en osaa. Tunnen niin suurta tuskaa hänen ja hänen miehensä vuoksi, ettei sitä voi olla ajattelematta. Välillä päivät menee ihan hyvin, mutta silloin kun ystäväni soittaa itkien, en voi sille mitään, että itken hänen kanssaan. Tiedän, että edessä on vielä monet itkut ennenkuin hän pääsee jaloilleen. Toivottavasti se on kuitenkin joskus edessä.

" Onko sulla joskus ikävä ollut, jotain mitä ei ehkä olekaan? Onko sulla koskaan ikävä tullut, vaikket tiedä mitä edes kaipaatkaan? Sinulla on suunnaton ikävä sinne, mistä et koskaan oo kuullutkaan. Sinulla on ikävä, sinulla on suunnaton ikävä..

Tuntuu niin uskomattoman pahalta, kun edes ajattelee miten heidän elämänsä muuttuu. Mistä kaikesta he joutuvat luopumaan. Elämä ei todellakaan ole reilua. Miksi aina tapahtuu niin paljon surullisia asioita? Kumpa tietäisin...

Pyysin tänään ystävääni muuttamaan meille. En vaan yksinkertaisesti kestä hänen tuskaana, jos ja kun hän jää yksin. Eikä kestä hänkään. Pelottaa niin paljon...

 

"...Hei älä ikinä enää yhdenkään ihmisen anna. Sua kohdella niinkuin mä kohtelin, loukkasin ja haavoitin sua. Älä rakasta ketään, joka voi olla niin julma. Mä tiedän että mä loukkasin, loukkasin ja haavoitin sua. Mä tunnen, mä tunnen, mä tunnen muistosi lähelläni vielä ja pyydän anteeks. Sä löysit, sä löysit jo toisen ja mun on sun annettava mennä nyt hänen luokseen..."

Voi sinua ystävä rakas <3 Voi teitä kumpaakin <3