Ulkona on satanut parin päivän aikana kamalasti lunta. Kevät sai siis takapakkia ihan kunnolla, mutta eiköhän nämäkin lumet jossain vaiheessa sula.

Aika on taas mennyt ihan siivillä, enkä yksinkertaisesti ole saanut aikaiseksi kirjoitella. Monta aloitettua kirjoitusta roikkuu tuolla luonnoksissa ja yritän saada ne valmiiksi mahdollisimman pian.

Heppa-asioissa tapahtui pikainen käänne ja Henkka sai nyt jäädä hetkeksi sivuun. Henkka on tosiaan nuori entinen ravuri ja aika mahdoton tapaus. Toistaiseksi viimeinen Henkan liikutus kerta oli suoraan sanoen katastrofi. Heti ensimmäisenä se paineli sähköaidasta läpi ja kiisi pitkin tallin pihaa. Tallissa se käyttäytyi myös levottomasti yrittäen esim. purra valmentajaani satulan sovitus tilanteessa. Kentälle päästiin ongelmitta, mutta siellä se temppuili koko ajan ja lopulta hyppäsi suoraan pystyyn kaviot minua kohti ja särki siitä rytäkässä jotenkin myös suitsensa. Päätin jättää Henkan osaavampiin käsiin sen omistajalle ja samana iltana tallilta löytyi uusi heppakamu nimeltä Piirto <3 Nyt siis liikuttelen ihanaa 10 vuotiasta suomenheppa ruunaa ja olen enemmän kuin tyytyväinen.

Poikien elämään kuuluu tällä hetkellä paljon kaikkea, mutta kirjoitan niistä myöhemmin. Esikoisen elämästä olenkin jo aloittanut oman tarinan, mutta siellä se luonnoksissa keikkuu keskeneräisenä. Nuoremman poikani asioista en uskalla vielä kirjoittaa mitään. En ennen kuin asioihin tulee jotain varmuutta. Niin vainoharhainen minä olen.

Neitin elämään kuuluu hyvää. Eskarivuosi alkaa olla lopuillaan ja syksyllä häämöttää lähtö kouluun. Neiti oppi lukemaan tässä loppu talven aikana ja on taidosta oikein innoissaan. " Petsit " taitavat olla tällä hetkellä leikeistä mieluisimmat, myös piirtely, askartelu, slimet ja legot kiinnostavat. Pyörällä ajo on huippua, tosin nyt sekin jäi tauolle lumien takaisin tulon myötä. Neiti käy edelleen telinevoimistelussa ja tykkää siitä kovasti. Ratsastus kuuluu isona osana neitin vapaa-ajan puuhiin.

Entä mitä minulle kuuluu? En ole oikein ennättänyt edes ajattelemaan asiaa. Tuntuu, että on helpompi olla pohtimatta elämää liikaa ja elää päivä kerrallaan.