Päänsärky,niimpä tietysti.Viime hoidossa myös samana päivänä se alkoi ja joka kuukausi ennen menkkoja.Voi nyyh.Vaikka toiveet olen haudannut jo monta kertaa,ei sitä silti kaikkea uskoa onnistumiseen ole menettänyt.Haluan olla raskaana.Nyt.Voi miksi tämän täytyy olla näin vaikeaa?Miksi meille ei sitä pientä tuhisevaa nyyttiä anneta?Olisimme varmasti hyvät vanhemmat ja tekisimme kaikkemme hänen vuokseen.Rakastamme häntä jo nyt ja päivä päivältä vaan enemmän.

Huomenna aloitan testaamisen,ehkä.Saan "pehmeämmän"pudotuksen,vaikka tiedän miten kamala pettymys se kuitenkin tulee olemaan,se nega.Sitä en tiedä miten siitä voi selvitä vai voiko mitenkään?

Eilen illalla tapasin erään ihanan ihmisen "palstakamuni Hallen",oli ihana jutella samassa tilanteessa olevan kanssa ja jakaa yhdessä tätä tuskaa.Olo oli koko illan ihan epätodellinen.Ja vaihdoin kuulumisia puhelimella myös siirtopäivänä polini aulassa tutustumani ihmisen kanssa.Sain noista asioista paljon voimaa.Harmittaa vaan,että tutustuin heihin vasta nyt.Tämä kun on viimeinen hoitomme,joten en tiedä haluavatko he enää olla kanssani tekemisissä,kun tämä polku kohdallani päättyy.

Voi,vielä 2 iltavuoroa miehelläni jäljellä.Emme näe,emmekä juurikaan juttele iltavuoroviikoilla.Minä olen töissä ilta viiteen ja mieheni lähtee töihin yhdeltä.Nukun jo puolen yön aikaan,kun hän tulee.Haluaisin jutella hänen kanssaan.Kaipaan ja ikävöin häntä.Olisi jo viikonloppu.Vaikka viikonloppuna tiedän myös raskaustestin tuloksen.Hui.