Elokuu alkaa olla lopuillaan ja kesä vaihtuu syksyyn. Ei ole tullut kirjoiteltua, niinkuin varmaan olette huomanneet. Enkä edes lupaa yrittää kirjoittaa useammin, kun en siihen näköjään kuitenkaan pysty.

Kesä oli tosi kuuma. Uitua tuli melkeimpä päivittäin, joskus useammankin kerran. Yhden viikon olimme mökillä ja se viikko toi paljon hyvää elämääni...

Neitin ja kahden tukilapsen kanssa kävin Nokkakivenhuvipuistossa, muita reissuja emme tehneetkään.

Juhannuksena sain maailman ihanimman juhannusvieraan ,kun pikkuveljeni pieni poika, minun kummipoikani,oli meillä yötä. Siinä on kyllä aivan ihana sydämen valloittaja. ( Outoa kirjoittaa, kun ei ole hymiöit

Kesä oli aivan ihana, vaikka mahtui siihen toki surua ja murhettakin.

Ystäväni 19 vuotias tyttö kuoli yllättäin heinäkuussa. Ihan kamalaa ja surullista. Olen yrittänyt olla ystäväni tukena, mutta täytyy myöntää, etten ole tainnut onnistua siinä kovinkaan hyvin.

Heppa asioissa on väännettykin sitten ihan urakalla. Tallilla missä olemme neitin kanssa olleet usean vuoden, alkoi tulla enemmän ongelmia, kuin mukavia hetkiä ja heinäkuun lopussa mitta tuli täyteen ja vaihdoimme tallia. Ensimmäinen viikko uudella tallilla tuntui unelmien täyttymykseltä. Hevoset saivat olla isossa laumassa ja kaikki tuntui upealta. Kunnes totuus alkoi pikkuhiljaa selvitä ja tallilla toimittiin todella oudosti. Hevoset kuulema juttelivat muille tallilla olojoille, osasivat kertoa etteivät halua työskennellä kentällä, joten kenttää ei tehty valmiiksi, eivät halunneet loimia, eivät halunneet kuin hengailla porukassa. Hevosille soiteltiin savikuppeja ja henkilökunta yöpyi karsinoissa riippumatoissa. Ja mikä pahinta, heinää annettiin ihan liian vähän. Kolme viikkoa tätä katseltiin ja jälleen pakattiin tavarat ja lähdettiin takaisin vanhalle tallile. Nyt tulossa on kuulema oikeusjuttu, minut ja kaverini, joka poistui tallilta yhtä aikaa kanssani, haastetaan kuulema oikeuteen. Sitä siis odotellesa!

Mutta kesä oli kuitenkin ihana ja syksy saa jo tulla !