Tänään alkaa pääsiäisloma. Ihanaa. 5 päivää, joista tosin 4 vietetään tukilasten kanssa. Suunnitteilla on pulkkamäki reissu äitini ja siskon lasten kanssa, jotka siis tulevat yökylään mummolaan. Myös pääsiäismunajahti toteutetaan sunnuntaina, niin kuin muinakin pääsiäisinä.

Oma olo keikkuu jossakin epätodellisuuden rajamailla. Välillä pystyn jo ajattelemaan tulevaisuutta, välillä suuri pelko, huoli ja epäonnistumisen tunne valtaa mieleni ja silloin en voi muuta kuin itkeä. Olen hirveän huolissani lapsistani, mutta toisaalta tilanne on myös jollain omituisella lailla positiivinen. Tiedän, että lähi viikot ja kuukaudet tulevat olemaan hirveän raskaita. Minulle, mutta myös pojilleni. Tiedän, ettei kyyneliltä, valvotuilta öiltä eikä järjettömän suurelta ahdistukselta tulla välttymään, mutta tätä meidän elämä nyt on. Yritän saada itseni ajatuksieni kanssa sellaiseen tilaan, että pystyn antamaan rakkailleni kaiken mahdollisen tukeni. Sitä en tiedä miten onnistun siinä, mutta aion ainakin yrittää. Eihän minulla ole muuta vaihtoehtoa. Olen luvannut olla aina lasteni tuki ja turva ja nyt se lupaus on lunastettava vähän suuremmassa mittakaavassa. Pelottaa, mutta ketäpä ei tässä tilanteessa pelottaisi.

Hyvää pääsiäistä teille kaikille <3