Voi kääk, nyt se sit katosi hyvä fiilis. Tilalle iski paniikki, suru ja epätoivo Mut miks jo nyt? Kaikkihan pitäisi olla vielä toistaiseksi hyvin, ultrassa kaikki ok, pahat oireet puuttuu, elämähän hymyilee. Ja p*skat. Kyllähän tämän lopputuloksen vaan jo tietää. Miksi se muka nyt onnistus, kun ei ole onnistunut ennenkään? Nyt vaan odotan et pääsen tästä oravanpyörästä ÄKKIÄ pois. En vaan enää kestä tätä elämää tämmöisenä.

Piikitkin on taas alkanut sattumaan. Mahamakkarat niin hellänä, ettei sekään ole tällähetkellä mukavaa tekemistä. Joulukin ahistaa, vaikka mä olenkin jouluihminen ja rakastan sitä höösäämistä ja pitkiä pyhiä. Nyt ei tunnu siltä. Haluan eroon tästä kaikesta ja haluan mun elämän takaisin!!!

Jospa tämä olisi nyt vaan tämmönen "välifiilis" ja saisin vielä typerän uskoni ja toivoni takaisin. En tiedä. Aika näyttää. Tänään ei sit taas ole hyvä päivä. Onkohan se enää koskaan?

Ekoissa hoidoissa ( inssit ja ivf ) ostin aina jonkun "muiston" polilla käydessäni. Siis postikortin, jossa on kuvia vauvanvarpaista ja sormista ja on tuttia ja vaippapyllyä. Sillon ajattelin, et ihana on laittaa se kortti sit vaikka "vauvakirjaan" muistoksi ; TÄMÄN KORTIN OSTOPÄIVÄNÄ SINÄ SAIT ALKUSI! Joopa joo. Kortit jäi jo parissa viimehoidossa ostamatta. Eilen kuitenkin kävelin suoraan korttiosastolle. Käteeni tarttui muisto tästä ajasta, ei mitään vauvalöpinää, vaan kaunis kirjoitus...

         

               JOS TUNTUU, ETTÄ KAIKKI KAATUU PÄÄLLE

               JA IHANA ELÄMÄ, JOSTA UNELMOIT, ON MENETETTY.

               PYSÄHDY, LEPÄÄ JA KUUNTELE ITSEÄSI.

               ANNA ITSELLESI MAHDOLLISUUS. SINÄ PYSTYT SIIHEN.

               SILLÄ NIIN KAUAN, KUIN ON ELÄMÄÄ,

               VOIVAT UNELMAT TOTEUTUA JA VOIT ELÄÄ TÄYTTÄ ELÄMÄÄ !

Näinköhän...