22 vuotta ja 5 päivää sitten minusta tuli äiti. Olin aivan uuden elämänvaiheen edessä ja täysin tietämätön mitä kaikkea äitiys voi tullessaan tuoda. Ja hyvä niin. En todellakaan olisi halunnut tuolloin tietää mitä elämäni käsikirjoitukseen on kirjoitettu. Viime perjantaina rakas esikoiseni täytti 22 vuotta. Ensimmäistä kertaa hän ei halunnut juhlia, vaan joimme kahvit mansikkakakun kera omalla porukalla. Siis minä ja kaikki kolme rakasta lastani <3 Läheiset ja ystävät toki halusivat muistaa lastani ja siitä kiitos heille <3

Nämä 22 vuotta ovat muuttaneet paljon myös minua ihmisenä. Tottakai. Äitiys on maailman ihanin asia, vaikka monta, monta päivää ja elämänvaihetta voisin tästäkin äitiydestä pyyhkiä pois. Unohtaa. Mutta vaikka äitiys tuo huolia ja murheita enemmän kuin ikinä voisi edes kuvitella, on se silti suuri rikkaus. Rakkaus omia lapsiaan kohtaan ei koskaan katoa. Se rakkaus antaa voimia niihinkin huonoihin päiviin, joita elämässämme on ikävä kyllä ollut ihan liikaakin.

Tänään olen kiitollinen juuri tästä hetkestä. Tänään jaksan luottaa tulevaisuuteen. Tänään uskallan jo hieman hengittää.