Joulu alkaa olla ohi. Se on ehdottomasti vuoden kaunein ja rakkain juhla. Tuntuu aina haikealta, kun arki alkaa, vaikka äkkiä siihenkin taas tottuu. Tänä jouluna saimmekin yllättäin valkoisen joulun. Aatonaattona satoi valkea lumipeite, joka teki ennenkaikkea puut kauniin talvisiksi. Joulupäivänä lumet sulivat pois, mutta aatto oli valkoinen, niin kaunis ja jouluinen. Saimme myös ystävämme ( pukkimme ) meille joulun viettoon. Suuri yllätys sekin. No, se vierailu ei aivan ollut sitä mitä odotin ja ehkä olisi ollut parempi ilman vierastamme, mutta en jaksa siitä enempää valittaa, joulu oli kuitenkin muuten ihana <3

Aattoa edeltävä yönä paistoin kinkun. Niinkuin aina. Kinkku onnistui todella hyvin, ehkäpä oli jopa paras kinkkumme vuosiin. Neidin herätessä ilo oli heti suuri, kun hän löysi kuusen alta yhden tontun tuoman lahjan. Tämä on ollut meillä poikien kanssa perinne pienestä pitäen ja sitä jatkamme tottakai edelleen. Neiti avasi lahjansa innoissaan ja sai ikioman työkalupakin, tietysti täynnä työkaluja. Lounaalla söimme ihanaa riisipuuroa vielä lämpimän kinkun kanssa ja päiväunille neiti meni ihan normaaliin aikaan. Sen jälkeen kävimme taas lapsieni kanssa isäni ja äitini luona. Siellä olivat myös sisareni perheineen, toinen pikkuveli perheineen sekä tietysti joulun kunniavieras, oma mummoni <3 Oli niin ihanaa nähdä mummoa pitkästä aikaa ja neitikin viihtyi loistavasti hänen seurassaan ja pelasi hänen ja oman mummonsa kanssa monen monta peliä ja puuhaili muutenkin kokoajan heidän kanssaan. Ihanaa seurattavaa <3 Ja sielläkin neitiä ja kaikkia muitakin lapsia odotti kuusen alla tontun tuomat ihanat lahjat. Sieltä lähdimme sitten käymään hautausmaalla. Aina se on yhtä kaunis paikka lukuisine kynttilöineen. Kotiin saavuttuamme jäimmekin ulkoilemaan. Nauttimaan siitä ihanasta valkeasta lumesta, joka taitaa tänä talvena olla harvinainen ilo. Ajoimme potkurilla omassa pihassa, sytytimme ulkotulia ja lyhtyihin kynttilöitä. Nautimme toistemme seurasta. Sen jälkeen olikin sitten jouluaterian vuoro. Laatikot, kinkku, paisti, perunat, piirakat, munavoi, salaatit, kaikki maistuivat hyvältä, joululta. On aina ihanaa kokoontua pöydän ääreen koko perheen voimin, arkena kun se tahtoo usein jäädä, kaikki syövät niin eri aikaan. Ja sitten oli tietysti vuorossa illan kohokohta, joulupukin vierailu. Se oli tälläkin kertaa hyvin lyhyt ja ytimekäs, mutta ajoi varmasti asiansa. Paketteja tuli taas runsain määrin, neiti sai paljon soittimia, ihanan soivan laulukirjan, Ryhmähau tornin, mikrofonin, pieraisevan koiran ( joka siis oli hänen toivelistallaan ), vaatteita, villasukat, lapaset ja rukkaset, lumipotkulaudan, kyniä yms.tarvikkeita, nojatuolin, karkkia, pehmoketun, käsinukkeja, Minions pehmon, kassakoneen, Minions repun, lautapelejä, rahaa ja vauvanuken, joka oli ehkä liikaa oikean vauvan näköinen ja neiti sanoikin heti, että minä saan sen omakseni, hänellä kuulema on jo tarpeeksi vauvoja. Minä olenkin ihan rakastunut siihen pieneen nyyttiin, minun Elli vauvaani <3 Pojat saivat vaatteita, rahaa, kengät, lahjakortteja, leffoja, aku-ankkoja, tietokoneen näppäimet ja kuulokkeet, sekä nuorempi poikani sai isältään kauan toivomansa tietokoneen. Minäkin olin ollut kilttinä :) Pukki muisti minua ihanilla lahjoilla, sain mm.vaatteita, sormuksen, pussilakanasetin, kellon, karkkia, villasukat ja lapaset, muumimukin, kännykän kuoret ja yhden palan muumikeräilypuuhun. Ilta menikin tutkiessa lahjoja, niin omia, kuin lastenkin. Nukkumaan lähdimme joskus puoli kymmenen jälkeen. Neiti pomppasi ainakin kymmenen kertaa sängystään ja kävi toivottamassa jokaiselle lahjalleen hyvää yötä <3

Seuraavana aamuna lelut olivat taas kovassa käytössä, lauloimme laulukirjan moneen kertaan läpi, mikrofoniin tietysti. Pelasimme kimbleä ja dominoa ja leikimme uudestaan ja uudestaan. Kävimme myös perinteisellä jouluaterialla siskoni perheen luona. Siellä olivat lähes kaikki rakkaat perheenjäseneni <3 Iltapäivällä neiti kävi sitten vielä toisen mummonsa luona isänsä kanssa tervehtimässä mieheni isovanhempia. Ja minä söin suklaata ja kinkkua, ja ja ja...En ole varmaan ikinä syönyt niin paljon herkkuja, kuin tänä jouluna. Yöllä sitten neitiin nousi korkea kuume, joka on ollut riesana vielä tänäänkin. Itsekin olin eilen vähän kipeän oloinen, mutta tänään vointi on jo ollut huomattavasti parempi. Onneksi. Jouluvieraamme oli myös tehnyt tuona yönä katoamistempun ennen meidän heräämistä. Ilmeisesti selvä joulu alkoi siinä vaiheessa riittämään ja hän päätti palata harrastuksensa pariin.

Olemme katsoneet myös paljon elokuvia, neitin kanssa yhdessä Risto Räppääja ja polkupyörävaras, Risto Räppääjä ja viileä Venla sekä Onni Von Sopanen, kaikki olivat aivan mahtavia :) Tänään on vaan lorvittu sohvalla, jälleen suklaarasioiden kanssa, vähän pelailtu ja äsken teimme yhdessä hampurilaisia. Joulu on ollut aivan ihana, rakastan perhettäni yli kaiken, onneksi saan viettää joulut heidän kanssaan <3

" Minun jouluni on sisäinen rauha ja valkoinen maa, minun jouluni on seestynyt mieli, kun kuunnella saan, ikuista kuisketta kauneuden, olla kuin pienenä osana sen. Sellainen minun jouluni on..."