Erilainen viikonloppu alkaa olla takana. Hulinaa riitti vaikka muille jakaa :) Kaikki neljä tukilasta olivat meillä viikonlopun vietossa ja pojat jatkavat vierailuaan vielä huomiseen. Täytyy kyllä nostaa hattua suurperheiden äideille, ruuanlaittoa oli nimittäin ihan kamalasti, tuommoinen muksukatras syö ihan hurjat määrät :0 Viikonloppu meni kuitenkin hyvin, kivaa oli ja uimaankin pääsimme, jopa minäkin uskalsin vielä uida :) Oikeastaan ainoa härdelli sattui, kun pienin lapsista sai käteeni puhelimeni ja ennätti lähettelemään kaverini viestejä sellaisille ihmisille, joille niitä ei todellakaan ollut tarkoitus lähettää, kääk, mutta hyvin sain asian kuitenkin selvitettyä ja täytyy jatkossa olla tarkempi minne pöydän kulmalle sitä puhelimensa jättää :)

Muutaman ystäväni elämä ja asiat ovat olleet taas paljon mielessäni, niin kuin koko kesän ajan. Olen aika huolissani heidän jaksamisestaan. Tuntuu välillä todella kohtuuttomalta, mitä kaikkea heidän kannettavakseen on tässä elämässä annettu. Parhaani mukaan yritän heidän rinnallaan kulkea ja tukea kaikessa missä vain osaan ja voin, mutta päätökset omasta elämästään he tietysti joutuvat tekemään itse. Toivottavasti heidän päätöksensä osoittautuvat oikeiksi, etteivät he joudu niitä myöhemmin katumaan.

Oma elämäni jatkaa edelleen yllättävän tasaista kulkuaan, mikään asia ei tällä hetkellä ole mitenkään poikkeuksellisen huonosti, joten jatkan huonojen uutisten odottelua, heh, en nimittäin voi uskoa, että elämäni pysyisi pitkään näin tasaisena :)

Mieheni palaa huomenna lomalta töihin, nuorempi poikani torstaina kouluun. Työkavereistakin taitaa muutama lopettaa lomansa ja palata huomenna arkeen, ehkä saan siis seuraa leikkipuistoihinkin. Huomenna on myös ensimmäinen iso tukilasten palaveri, äitini ottaa muut muksut soiviinsa sen ajaksi. Kesäiset päivät ovat jatkuneet tämänkin viikon, olemme saaneet viettää aikaa ulkoillen ja kesähommia puuhaillen. Elämä on ollut oikein mukavaa. Toivon vain niin kovasti, että ystäväni, joita maailman on murjonut jo liikaakin, pääsisivät jaloilleen ja pystyisivät nauttimaan elämästä onnellisina, eikä elämä toisi heidän kannettavakseen enää yhtään ylimääräistä murhetta <3

Eipä mulla oikeastaan mitään tämän kummempaa, kunhan vain teki mieli kirjoittaa <3 Ootte tärkeitä <3