Niin kuin ihana "palstaystäväni Eina"kirjoittikin.Sitä tämä on,ylämäkeä ja alamäkeä.Liikaa vaan tuota alamäkeä.Aina,kun edes hetken voin hengittää ja elämä tuntuu lähes normaalilta,kipu iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta ja haluaisin kaivautua piiloon loppuelämäkseni.

Eilen päivällä oli taas hyvä olla,mutta ilta sitten menikin itkiessä.Ilman mitään uutta syytä.Tätäkö tämä mun elämä sit jatkossa on?Koko loppu elämäkö?Voi itkujen itku!!!

Taas vaan mietin,että jatketaanko vai ei.Millon lääkärin lähetteet lisätutkimuksiin tulevat.Mitä niistä selviää vai selviääkö mitään.Miks mä en voi olla miettimättä tätä kokoajan?Miks mä en voi antaa itselleni lepoa ja rauhaa tästä kaikesta?Mä en vaan enää osaa.Tästä on tullut niin suuri osa elämääni viime vuosina.Eilen jo mietin,et kohtahan sitä alkaa olla ovulaation aika.Niimpä niin.Tekis mieli kaivaa testit kaapista ja alkaa yrittämään sitä "luomuihmettä".VOI TAIVAS MITEN IHMISEN PITÄÄ OLLA TYHMÄ!!!Mitä luomumahdollisuuksia tässä muka on?Kuuden vuoden yrittämisen jälkeen!EI YHTÄÄN MITÄÄN!!!Nyt varsinkin,kun myös miehen näyte oli huonontunut,ei mahdollisuuksia ole edes teoriassa.siitä haaveesta on vaan jotenkin päästettävä irti.Mutta miten???Minustä oli niin ihana nähdä testissä se hymyilevä nääma,sit peittojen heilutukseen ja "toiveikas"pari viikkonen.Edes menkkojen alku ei saanut mieltäni matalaksi,kyllähän se järki sanoi,ettei meille luomu vauvaa anneta (eikä näköjään hoidoillakaan saatua),mutta jotenkin se vaan oli kivaa.Kivaa huomata,että oma kroppa toimii edes jollain tasolla.nyt monen,monen vuoden jälkeen pitäisi olla ensimmäinen kerta,etten niitä testejä kaapista kaiva.Sekin tuntuu pahalta.Liian pahalta.Niinkun kaikki taas tällä hetkellä.Mistä näitä kyyneliäkin oikein riittää?Luulisi,että nekin olisi jo kaikki kulutettu ja kuivuneet.mutta ei.

Lisää murheita aiheuttaa "epävakaa"työtilanne.Jatkosta ei mitään tietoa,vaikka siis vakituinen työpaikka minulla onkin,mutta nämä työaikaneuvottelut tuottavat nyt ongelmia.Illalla liiton kokoukseen,jospa edes siltä osin olisi sitten viisaampi.

Vielä tähän loppuun hyvin tunteita herättävä runo,joka kertoo hyvin sen,miltä minusta juuri nyt tuntuu...kirjoittajaa en tiedä...

     "Toivon aamulla,että ois ilta,jotta saisin nukkua vain.

       Huolet tuntuu niin rasittavilta,mistä mustimmat mietteeni sain?

       Miksi tunnen niin kuin tunnen?

       Miksi tällaista nyt on tää?

       Kaikki johtuuko siitä,kun en tahdo kestää enempää?"