On Joulu. pakkasta on ollut muutamana päivänä lähes -20 astetta, nyt mittari näyttää ehkä -13. Lunta on maassa ihan sopivasti, saatiin siis valkoinen pakkasjoulu. Eilinen päivä oli hulinaa täynnä. Kinkku paistui yöllä ja aamulla koko koti tuoksui joululta, nyt siis ihan oikeasti. Syötiin riisipuuroa ja sitä lämmintä kinkkua. Kävimme lasteni kanssa vanhempieni luona kahvilla, niin kuin joka jouluaatto. Hautausmaalla kävin kaverini, vanhan naapurini kanssa, hui kun oli kylmä, mutta myös ihanan kaunista. Söimme jouluaterian ; Kinkkua, paistia, perunoita, laatikoita, salaatteja, Karjalanpiirakoita munavoilla. Nam. Kynttilöitä paloi niin sisällä, kuin ulkonakin. Ihana Joulun tuntu. Neiti kävi isänsä kanssa joulusaunassa, niin myös nuorempi poikani. Itse en ennättänyt, kun täytyi valmistella pukin tuloa. Saunan jälkeen ovelta kuuluikin koputus, neiti jähmettyi paikoilleen, eikä sanonut mitään. Vaikka oli suunnitellut laulavansa ja menevänsä syliinkin. Lahjan hän uskalsi pukin kädestä kanssani hakea. Pukki päästettiin jatkamaan pitkää matkaansa ja innokkaat pojat jakoivat lahjat. Neiti avasi omat lahjansa isänsä avustuksella, yritin välillä kurkkia mitä paketeissa luki, mutta sain tiukan vastauksen "Äiti, ei saa koskea näihin, nämä ovat minun ja isin lahjoja". Jokaisen pakettinsa pikku touhottaja jaksoi avata ja hän saikin ihania lahjoja ; Toppapuvun, toppahatun, yöpukuja, mekkoja, paitoja, housuja, nukenvaunut, nuken, "kissa-auton", triangelin, hepan, naamiaisasuja, niitä rakastamiaan kirjoja, muovailuvahat, hattivatit, rahaa, lahjakortin, legoja ja ties mitä. Mutta kaikki olivat oikein toivottuja, eikä mitään älytöntä lelumäärää tullut. Pojat olivat myös tyytyväisiä lahjoihinsa. Omista paketeistani tuli paaaaaaljon muumimukeja, ihanaa. Sain myös nimikorun, jossa siis lukee lasteni nimet. Ja iki-ihanat vehnätossut, jotka heti illan tullen sujautin jalkaani. ja toki myös uudet lämpimät villasukat ja lapaset. Ja karkkia :) Oltiin siis kaikki oltu oikein kilttejä.

Loppu ilta neitillä menikin uusilla leluilla leikkiessä, mieheni ja poikani yrittivät saada poikani mopoa kuntoon, päättyihän neljä kuukautta kestänyt ajokielto aatonaattona, vanhempi poikani lähti vielä kahville kaverinsa luo ja minä keräilin lahjapapereita ja valmistauduin yöunille. Normaaliin aikaan neiti lähti nukkumaan, ehkä vartin verran hän teki kaikkea muuta kuin nukkui, seisoi sängyssään, teki jotain ihme temppuja, lauloi ja riekkui, mutta nukahti sitten ja nukkui inahtamatta puoli kahdeksaan asti.

Jouluaamu valkeni taas kovassa pakkasessa. Avasin verhot ja näin, kuinka pieni varpunen hyppeli ehdellä jalalla pihallamme etsien kai jotain syötävää. Se oli jotenkin niin kaunis näky.Neiti halusi katsoa "Munamies-DVD:tä", jonka siis myös pukki toi. Vanhemman poikani yö oli ollut hankala, sokerit aamulla taas hurjissa lukemissa, 25. Mutta korjausinsuliini sai ne aika nopeasti laskemaan. Kävin neitin kanssa siskoni luona jouluaterialla, siellä meitä olikin iso ihana joukko ja kylläpä oli ihana päästä valmiiseen ruokapöytään, se on niin harvinaista herkkua nykyään. Päiväunien jälkeen neiti kävi isänsä kanssa toisen mummonsa luona, jossa olivat myös mieheni isovanhemmat. Minä sain hetken vain olla ja nauttia hiljaisuudesta. Vaikka siis yksin en ollutkaan, ystävämme ja joulupukkimme oli kanssani niinkuin viimekin jouluna, mutta ihanaa hiljaisuutta se oli silti. Nyt neitillä on täysi vauhti päällä, hän pelaa kissojen kanssa kuusenpalloilla. Nuorempi poikani lähti luistelemaan, vanhempi poikani nukkuu. Joulu on ollut ihana, vaikka se on herättänyt paljon myös haikeita tunnelmia. Omasta elämästäni ja parisuhteestani. Ja myös lapsettomuudesta. Siitä miten moni joutuu turvautumaan näihin hoitoihin. Miten pitkä ja kivinen tie se olikaan. Mutta nyt on Joulu. Tänään ei anneta suruille ja murheille valtaa.

"Lumi on peittänyt kukat laaksosessa. Järvenaalto jäätynyt talvipakkasessa. Varpunen pienoinen syönyt kesäeinehen, järvenaalto jäätynyt talvipakkasessa..."