Eilen oli ensimmäinen neuvola. Jotenkin outo fiilis oli siinä odotushuoneessa. Kokoajan vilkuilin ympärilleni, ettei vaan sisään astu kukaan tuttu. Tuntui tosiaan siltä, että teen jotain kiellettyä, tai et minun ei tosiaankaan kuuluisi olla siellä. Meidän kylä on aika pikkuinen ja varmasti "kaikki" tietäisivät hetkessä, jos minä olisin neuvolassa jonkun puolitutunkin kanssa yhtäaikaa. Niimpä istuskeli vähän enemmän ehkäisyneuvolan ovien takana, kuin äitiysneuvolan. On tämä ihan naurettavaa, monta, monta vuotta on tähän tilaan halunnut ja nyt sitä täytyy piilotella

Neuvolantäti oli todella mukava ( onneksi, minulla nimittäin oli jo valmiiksi epäileväinen olo, sen edellisen puhelimeen vastanneen tätin takia ). Oli tosi outoa kertoa hoidoista ihmiselle, joka oli oikeasti kiinnostunut ja jolla ei ollut hajuakaan siitä aiheesta Siinä meni inssit ja ICSIT monta kertaa ihan sekaisin, puhumattakaan piikityksistä ja alkionsiirroista. Kerrankin tunsin itseni fiksuksi En tiedä miten tarkkaan yleensä hoidoista neuvolassa kerrotaan, mutta minä nyt kerroin kaiken minkä se täti halusi tietää. Ja tosi paljon se kyllä halusi

Sain paljon kaikenlaisia oppaita ja kirjasia, ihanaa, musta niitä on niin huippua lukea. Mm.sellanen ihana kirja, jossa jokainen raskausviikko on selitetty, mitä tapahtuu vauvalle ja mitä mulle. Sellaset on tosi mielenkiintosia. Ja miehelle myös omat kirjat ja oppaat. Ja siinä kirjassa on myös kaikki mitä saa syödä ja mitä ei. Ja kylläpä oli ihana uutinen, kun täti sanoi, että maksamakkara ja fetajuusto ei kuulukaan "kiellettyihin aineisiin", jeeee! Heti oli koukattava kaupan kautta hakemassa kumpaakin paketti. Ihan turhaan olin nämä viikot tuskastellut ilman niitä. Tosin kuulema kohtuus on pidettävä niiden syömisessä, mut en mä nyt makkara kaupalla sitä popsikaan

Sit tuli mukaan myös lähete nt-ultraan ( vai onks se np? ) Arveltu ajankohta olisi kolmen viikon päästä. Pähkinän voinnista ei tullut uutta tietoa, sydänääniä ei vielä meidän neuvolan koneilla edes yritetä kuunnella ennen rv 11. Mutta hyvä fiilis minulle neuvolasta jäi, kiva taas kuukauden päästä menä sinne uudestaan.

Ja illalla sain vihdoinkin tehtyä sen kauan yrittämäni asian. Kerroin omille pojilleni, että meille tulee vauva Kylläpä oli outoa ensinnäkin edes sanoa noin ääneen, tuntui taas, et joku muu puhuu, en minä. kerroin ensin nuoremmalle pojalleni, ajattelin sen olevan helpompi tapaus Vastaus oli ihana : Jesssss!!!!Millon se syntyy? HUIPPUA!!! Ja sitten hetkeä myöhemmin vanhemmalle pojalleni, vastaus jälleen sulatti sydämeni : Oikeestikko?? Vau, ihanaa!!!

Onnenkyyneleet valuivat poskilleni, kun käperyin barbapapa kainalossa höyhensaarille