Jälleen on uusi viikko alkamassa. Ulkona on kylmä, mittari näyttää nollaa ja taivas on synkkä. Omasta olosta ei varmaan tarvitse edes erikseen mainita.

Viikonloppu meni yllättävän hyvin, eiliseen iltaan asti. Vietimme nuoremman poikani syntymäpäiviä perheen ja läheisten kanssa. Myös ihana ystäväni kävi tyttönsä kanssa kahvilla. Tukipojat viettivät myös viikonloppua kanssamme. Perjantai-iltana kahvilla kävivät poikien isä esikoisemme kanssa. Esikoinen oli hyvin hiljainen ja häntä ahdisti silminnähden. Mutta hän on aina isänsä seurassa jotenkin varautunut, surullinen, tai ainakin silloin, kun me vanhemmat olemme kumpikin paikalla. Tapasin hänet myös lauantaina ja silloin hän oli onneksi vähän iloisempi. Muut vieraat kävivät lauantaina ja olipa ihana nähdä kaikkia <3 Tukipoikien kanssa ulkoilimme puistossa ja kävimme potkulautailemassa ja pyöräilemässä, pelailimme erilaisia lautapelejä sisällä ja muksut leikkivät omia leikkejään. Iltapäivällä kun he lähtivät, heittäidyin sohvaan ja makasin siinä oikeastaan koko illan. Ahdistus alkoi jälleen kasvaa, niinkuin joka sunnuntai- ilta  ja olo oli ihan hirveän surullinen :( Yö meni taas vähillä unilla. 

Tänä aamuna aloitin soittamaan kaikki mahdolliset paikat läpi, josta saisin jotain apua itselleni jaksaa tässä kamalassa tilanteessa. Soitin viralliset ja epäviralliset tahot ja jo tänään pääsen puhumaan näistä asioista ammatti-ihmiselle! Toivon totisesti, että siitä olisi minulle apua...