Synnyit pienen pienenä poikana eräänä kauniina huhtikuun aamuna reilut 17 vuotta sitten. Synnytys oli helppo ja rakastuimme sinuun välittömästi. Kotiin palasimme kiltin ja helpon vauvan kanssa. Söit ja nukuit ja hurmasit meistä jokaisen. Korvatulehdukset alkoivat vaivaamaan sinua ollessasi reilun viiden kuukauden ikäinen ja kitarisat poistettiin 1v 2kk iässä. Rakastit vesileikkejä ja vauvauinti aloitettiin sinun ollessasi puolivuotias. Olit tyytyväinen vauva, opit istumaan tosi pienenä ja nökötit vaan lelukorisi ääressä pitkiä aikoja. Liikkumaan sinulla ei ollut mitään kiirettä, kävelemään lähdit vasta 1v 4kk ikäisenä ja sen jälkeen et olekaan juuri pysähtynyt.

Yksi vuotis syntymäpäivänäsi konttasit veljesi perässä kohti ulko-ovea ja sormesi jäivät oven väliin, jonka seurauksena osa sormestasi sinkoutui oven ulkopuolelle. Verta oli kaikkialla ja ambulanssilla matkasimme sairaalaan sormenpää jää-astiassa. Sormea ei kuitenkaan lääkärien mukaan kannattanut enää liittää ja niimpä vielä tänäkin päivänä yksi sormistasi on hieman erilainen kuin muut. Vähän yli kaksi vuotiaana putosit isäsi luona ollessasi keittiön pöydältä ja hampaat tulivat huulesta läpi ja tällaisia haavereita sinulle sattui tämän tästä. Vauhtia ei missään vaiheessa puuttunut touhuistasi. Erosimme isäsi kanssa sinun ollessasi 1v 8kk. Sopeuduit tilanteeseen uskomattoman hyvin. Pallot, Teletappi - pehmolelut ja kaikenlaiset kirjat olivat suosikkejasi ja tykkäsit myös haravoimisesta ja ruuanlaitosta. Uhmaikä sinulla oli aika hankala, itkit sydäntä särkevästi pitkiä aikoja jokaisesta pienestäkin vastoinkäymisestä. Suurin haaveesi oli tulla isona Hemuliksi :)

Eskarin aloitti reipas ja touhukas poika, samoin koulun. Olit aikamoinen hulivili ja aina pahanteossa :) Isoveljen matkassa tulivat tutuiksi ne aurausviitat, naapurien tuhkakupit, omenapuut ja kaikki muukin mahdollinen. Tulitikut sinua kiinnostivat alaluokilla kovasti ja taisitpa kavereidesi kanssa tehdä nuotioitakin milloin minnekin. Ja taas asioita selviteltiin vähän joka taholla. Olit hyvin liikunnallinen poika, aloitit jalkapallon pelaamisen joskus 7 vuotiaana sinua vuotta vanhempien porukassa ja olit yksi joukkueesi parhaista pelaajista. Pelasit usean vuoden ja olin todella surullinen, kun päätit lopettaa pelaamisen. Mutta eihän me vanhemmat voida tehdä kaikkia päätöksiä lastemme puolesta.

Yläasteelle menit samanlaisena hulivilinä, miten ala - asteelta lähdit. Koulu sujui ihan hyvin, numerot pysyivät suunnilleen samoina. Koulunkäynti oli kuulema ihan kivaa. Kavereita sinulla oli todella paljon ja kaverisi yöpyivät paljon myös meillä, taisipa usein olla 4-5 kaveria yhtä aikaa pitkin lattioita patjoilla nukkumassa. Aloitit myös pelaamaan jääkiekkoa, jota pelasit seurassa tosin vaan yhden kauden ja sen jälkeen harrastus vaihtui sählyyn, joka jatkuu vielä tänäkin päivänä. Konfirmaatiotasi vietettiin nykyisessä kodissamme, tilaisuus oli kaunis ja koskettava ja sain taas itkeä onnen kyyneleitä ja olla sinusta ylpeä, omasta rakkaasta lapsestani <3 Olit koko rippileirin ilopilleri ja innokas leiriläinen muutenkin. Sait lahjaksi haaveilemasi mopon ja mopokortinkin sait melkein heti ripille pääsysi jälkeen. Taas alkoi uusi huoli elämässäni. Olit mahdoton rämäpää ja virittelit mopoasi varmaan jo ennen ajokortin saantia, kielloistani huolimatta. Ja niinhän siinä sitten kävi, että vain muutaman kuukauden ajelun jälkeen ajoit viritetyllä mopolla poliisia karkuun, kortti lähti neljäksi kuukaudeksi, sakkoja ja muita maksuja tuli yli tuhannen euron edestä ja käräjillä istuit isäsi tukemana. Ja taas selviteltiin asiaa lastensuojelun kanssa. Sopeuduit kuitenkin yllättävän hyvin takaisin polkupyöräelämään, eipä siinä kyllä muita vaihtoehtoja ollutkaan. Saatuasi kortin takaisin, käyttäydyit huomattavasti fiksummin liikenteessä ja mopolla ajelu väheni pikkuhiljaa. Moposi möit jo ajat sitten, etkä ole halunnut ostaa uutta. Sinulla on paljon myös täysi - ikäisiä kavereita ja istutkin paljon heidän autojensa kyydissä. Yläasteelta pääsit kohtalaisen hyvin arvosanoin, sikarit paloivat jälleen koulun pihalla ja illalla lähimetsässä myös koulukirjat. Minä istuin päästötodistusten hakua katsomassa kyyneleet poskilleni vierien. Jälleen oli yksi etappi rakkaan lapseni elämässä saavutettu <3

Aloitit opinnot ammattikoulussa metallialan linjalla. Juuri oikea ala sinulle. Koulua olet nyt käynyt vähän toista lukukautta ja olet pärjännyt hyvin. Sairastelujen takia poissaoloja on paljon, mutta eihän niille mitään voi. Ensimmäinen kesälomasi ammattiopinnoista alkoi poliisien kyydillä kotiin, kavereiden kanssa vietetty kostea ilta päätyi siis jälleen lastensuojelun keskusteluun. Edellisenä kesänä reissasit Tampereen festareilta junalla kotipaikkakuntamme sijaan Ouluun, semmoisen 400 kilometrin päähän kodista, josta isoveljesi sinut sitten kävi ystävällisesti hakemassa takaisin kotiin. Olet ollut aina ystävällinen, mukava ja ihana poika, kanssasi on saanut olla sydän syrjällään, mutta enimmäkseen huumorilla näistä sinun kohelluksista ollaan kuitenkin selvitty. Koskaan et ole ollut inhottava minua tai muitakaan läheisiäsi kohtaan, ovet eivät ole saaneet kyytiä, vastaat ystävällisesti aina jotain kysyttäessä, olet vähään tyytyväinen, kohtelias nuorimies. Oletko tosiaan niin hyväkäytöksinen, että kanssasi selvitään näin vähällä, vai onko pahin vasta edessä päin? Se jääköön nähtäväksi.

Vauva kirjasi ensimmäiselle sivulle kirjoittamani runo kuuluu näin : " Pieni poika päivänpaiste, elämämme ilonaihe. Uinuu unta kehdossaan, onnen hymy huulillaan. " Juuri niinkuin sinä, rakas lapseni, jonka äiti minulla on ilo ja kunnia olla <3