Päivän myöhässä, 3. adventti oli jo eilen, mutta en jaksanut kirjoitella. Oma olo on huomattavasti parempi, mutta ei missään nimessä täysin normaali. Mutta toivoa on. Juttelin paljon poikieni kanssa ja se ainakin osittain helpotti oloani. Toivotaan, että tästä on vain suunta ylöspäin.

Eilen kävin äitini kanssa Antti Heikkisen konsertissa. Konsertti oli kyllä mielettömän hyvä, vaikka osa lauluista olikin hurjan surullisia. Viikonloppuna kävimme ystäväperheen kanssa mäenlaskussa, leivoimme pipareita ja askartelimme. Siinäpä kolmannen adventin puuhat. Nyt kaksi päivää töitä ja kolme vapaata ja viikonloppuna saapuvat kaikki neljä tukilasta, hups. Kohta lähdemme hoitolasten kanssa viettämään oman alueeni perhepäivähoitolasten pikkujouluja, sitten onkin tämmöiset viralliset työmenot ohi ennen joulua. Jouluvalmistelut ovat suunnilleen samassa pisteessä, kuin viime viikollakin, mutta ehtiihän tässä vielä.

Facebookki on edelleen poissa käytöstä, on ollut yllättävän helppoa pysyä sieltä poissa :) Loppu viikolla on kaksi nuoremman poikani palaveria, toivottavasti kaikki menee hyvin. Tänään hän ei lähtenytkään kouluun, täytyy kohta rueta jälleen kerran soittamaan aikaa lääkärille :( Oma olo on tosiaan kohentunut edellisestä kirjoituksesta, mutta on siinä edelleen jotain kummallista. Tuntuu, että joutuu ihan hirveästi skarppaamaan päivän normaaleissa askareissa ja sitten kun työpäivä päättyy, olen ihan poikki ja makaan vaan unen rajamailla sohvalla. Mutta nyt täytyy aloittaa päivän työt ja soittaa sitä lääkäriaikaa. Mukavaa alkanutta viikkoa teille <3