Kyllä se pää tietää milloin vuorokausi vaihtuu ja alkaa jälleen panikoiminen ja murehtiminen :( Nukahdin eilen illalla kymmenen maissa ja heräsin minuutin yli kaksitoista. Siis heti ensimmäisellä minuutilla maanantain puolella. Siitä asti nukuin pieniä pätkiä heräten useasti erilaisiin painajaisiin. Kaikissa unissa ( tai liekö vaan omassa päässäni ) soi taustalla koko ajan sama kappale. Pelko ja rakkaus.
" Pieni poika kovin koittaa kelvata.
Punnitsee ja varoo sanoja.
Pyhää isää ei saa suututtaa,
on leikittävä rohkeaa.
Ei saa itkeä, niin paljon
poika pelkää pelätä "
Mietin usein poikien lapsuus aikaa. Kaikkea sitä, mitä jäin yksin kantamaan erotessani poikieni isästä. Usein tunnen suurta vihaa häntä kohtaan, ainakin näiden ongelmien kohdalla. Siis vihaa siitä, että hän jätti minut yksin. Ja siitä, ettei hänen tarvitse kulkea tätä samaa raskasta tietä, vaikka yhtä lailla hän on vastuussa pojistamme. Toki tunnen myös kiitollisuutta, että hän on kuitenkin olemassa ja lähes aina läsnä, kun soitan. Parhaansa hän varmasti yrittää, sitä en kiellä. Hänen nuoruutensa ei ollut helpoin. Hän menetti oman rakkaan äitinsä kipeimpinä aikuistumisen alkuvuosinaan rintasyövälle. Isäänsä hän ei ole tavannut koskaan. Hän oli täysin tuuliajolla tavatessamme. Uskallan melkein sanoa, että olin hänen pelastuksensa. Meistä tuli perhe ja saimme maailman rakkaimmat pojat.
Se perhe kuitenkin särkyi ja jäin yksin poikiemme kanssa. Hän oli hyvä isä. Ja on tietysti edelleen. Pojat olivat säännöllisesti hänen luonaan joka toinen viikonloppu ja he näkivät toisiaan usein myös muina aikoina. Poikien kasvaessa alkoivat ongelmatkin kasvaa ja nyt tässä tämän päivän tilanteessa tunnen olevani ihan yksin. Tuntuu, että nyt minä olen siellä samalla tuuliajolla, missä poikien isä oli meidän tavatessamme.
" Nuori haarniskaansa peittää haavansa.
Halveksii ja ivaa heikkoja.
Elämä on rankkaa näytelmää.
Pieni poika sisällään
ei saa näkyä, niin paljon
poika pelkää pelätä "
Minä pelkään tällä hetkellä paljon. Pelkään mitä elämä oikeasti vielä eteeni tuo. Joudunko tekemään elämäni raskaimpia päätöksiä. Joudunko rikkomaan kaikki tärkeimmät periaatteeni ja elämänarvoni.
" Kaikkialla näkee vihollisia.
Rakkailtaankaan ei oo turvassa.
Reviriään usein puolustaa
mies ei pysty olemaan liian lähellä.
Niin paljon yhä pelkää pelätä."
Mistä löydän voimia tähän kaikkeen. Jos elämä koetteleekin vielä rankemmalla kädellä. Mitä helvettiä minä sitten teen.
" Taisteluissa vihdoin alkaa väsyä.
Väsynyt ei jaksa pelätä.
Ihmisenä tyytyy kelpaamaan
Rakkaus vahvana
on hauraan kaunis pelon kuolema *
Joskus toivoisin, että elämässä pääsisi edes hieman helpommalla.
" Saman sydämen päällä pelko ja rakkaus.
Kaksi verestä sakeaa, pelko syyttää ja vainoaa.
Saman sydämen päällä pelko ja rakkaus.
Kylvää ja niittää saa, pelko pahalla kasvattaa.
Rakkaus vaalii ja vahvistaa.
Se luottaa ja vapauttaa ".
Kommentit