Marraskuu lähenee loppuaan. Enää muutama päivä joulukuuhun ja joulufiilis on niin nollassa kun vaan voi olla :( Tämä syksy on ollut jotenkin hirveän kurja. Yleensä minä tykkään syksystä tosi paljon ja joulun odotus on vuoden parasta aikaa. Kynttilöitä palaa useita joka ilta, pihalla lyhdyt valaisevat pimeitä iltoja. Nyt en ole jaksanut laittaa kynttilöitä sisälle kuin muutaman kerran alku syksystä, lyhdyt ovat olleet pimeinä koko ajan. Voi joulufiilis, minne olet kadonnut :(

Loppu viikolla yritettiin lasten kanssa etsiä sitä fiilistä :) tehtiin pipareita ja joulutorttuja ja tuli kokeiltua myös niitä paljon puhuttuja ja kehuttuja vihreäkuula-joulutorttuja. Ne olivat tosi hyviä lämpimänä, mutta jäähdyttyään se kuula jotenkin vetäytyi sellaiseksi ettei sitä olisi ikinä edes paistettu. Suosittelen siis syömään lämpimänä :)

Viikonloppua vietimme taas isolla porukalla kaikkien tukilasten ollessa luonamme. Ulkoilimme räntäsateessa ja puuhailimme sisällä. Vietimme yhden lapsen synttäreitä ja kivaa oli. Sunnuntaina kävimme joulukauden avajaisissa paikallisessa K-marketissa ja ihana joulupukki oli siellä muorineen. Lapset saivat koristella pipareita ja tietysti myös syödä niitä ja muori ja pukki leikittävät lapsia ihanilla tonttuleikeillä. Olen jutellut toisten tukilasten isän kanssa paljon nyt syksyn aikana ja olen hirveän surullinen tämän perheen puolesta. Isän puheista paistaa läpi suunnaton väsymys ja myös monet muut murheet. Joulukuun palaverista ei varmasti tule helppo.

Kävin myös viimeistä kertaa tänä syksynä mökillä. Pilkkopimeässä seilasin saunan, aitan ja mökin väliä. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna pääsin sinne yksin. Saa nähdä vieläkö ensi kesänä toimin talonmiehenä :) Sunnuntaina pääsin myös tallille ja edelleen täytyy hehkuttaa sen ihanuutta <3 Jos se talli olisi lähempänä, niin kävisin siellä vielä useammin. Nyt nämä kaksi kertaa viikossa vie vapaa-aikaa jo niin paljon, ettei kotihommille meinaa riittää aikaa mitenkään. Mutta niistä minä en luovu.

Sain myös mieltä järkyttäviä viestejä loppuviikolla eräältä kaverilta ja edelleen olen hyvin järkyttynyt! En viitsi niistä täällä sen enemmän kirjoitella, mutta pakko oli mainita, olivat ne sen verran kamalia! Päätin vietit luettuani etten koskaan halua olla kyseisen ihmisen kanssa missään tekemisissä, mutta niin vaan heti seuraavana päivänä vastasin hänen anteeksipyyntöönsä. En vaan osaa olla niin julma, etten anna ihmisille uusia mahdollisuuksia. Olen tehnyt itse elämässäni niin paljon virheitä ja pyytänyt niitä myös anteeksi ja yleensä myös saanut anteeksi, etten halua tuomita ketään antamatta uutta mahdollisuutta. Elämässä on niin paljon surua ja huolia, ettei voimat riitä turhaan riitelyyn.

Nyt ulkona sataa vettä. Eipä yllättänyt yhtään. Kohta ruetaan lasten kanssa askartelemaan, vaikka mieli tekisi vain käpertyä sänkyyn ja vetää peitto korviin!