Masentaa.Itkettää.Raivostuttaa.Elämä tuntuu "loppuun eletyltä".

Mulle on tullut ihan outoja oloja,joista mä EN tykkää yhtään!!!

Mies oli viime viikon iltavuorossa, niinkun on aina joka toinen viikko. Mä olin koko viikon ihan kauhuissani. Olin varma, että se on jossain ihan muualla, kun siellä missä pitäisi. Näin jo sieluni silmin, että se on pettänyt mua. Siis tä??? Töissäkö??? Mistä tämmöset vainoharhat tulee???

Sit mä panikoin ihan hulluna, kun toinen muksuista lähti isänsä luo ja toinen jäi kotiin, et miltä niiden ISÄSTÄ nyt tuntuu, kun toinen lapsi ei tullut? Ja miltä siitä joka meni, tuntuu,kun "joutui" ( sai ) mennä yksin??? Ja entäpä tämä joka jäi kotiin? Harmittaakohan sitä nyt kovasti??? SIIS MITÄ V*TTUA??? Miks mun pää kehittää kokoajan jotain kamalia stressin ja huolen aiheita? Eikö tässä elämässä olisi ihan OIKEITAKIN murheita?

Sit itku ja ahdistusolo muuttui eilen ihan yllättäin, ilman mitään syytä, kamalaan raivoon. Toivoin jo, että mies tosiaan olisi ollut ihan jossain muualla viime viikon ja tämä kaikki voisi loppua tähän!!!

Mun pitäs olla tällähetkellä onnellinen ; Sain viettää viikonlopun ihanien tukilasten kanssa, viikon päästä lähdetään lomalle etelän lämpöön, yms. yms.

Silti mun sydäntä kuristaa, kurkkua kuivaa, nieleskelen kyyneleitä, sielua raastaa, hermoja repii, masentaa, ahdistaa...

Minä olen varmaan tulossa hulluksi.

Ja loppukevennykseksi vitsi "seiskan vitsipalstalta" : Lapsi kysyi isältään, miten lapsia tehdään? Isä vastaa : Yleensä vahingossa