Hohhoijaa, vielä pitäisi melkein kaksi päivää selvitä yksin noitten elukoitten kanssa. Eilen olin jo ihan valmis kuristamaan jokaisen. Edellisenä iltana koira särki pihaportin, eikä näin ollen sitä voinut päästää vapaana pissille. Joka siis luonnollisesti helpottaa esim. aamuja huomattavasti. Yksi kissoista oksensi pitkin sohvia, yäk! Mieheni isä kävi korjaamassa portin nippusiteillä, joopa joo, ja ensimmäisen kerran sen jälkeen päästin koiran pihalle ja eikun vaan nippusiteet poikki ja koira katosi salamana pihasta. Kello oli siinä vaiheessa jo PALJON ja kaikki iltahommat tekemättä. No, kohta joku oli ottanut koiran kiinni ja soitti mistä sen voi noutaa. Lähdettiin neitin kanssa samantien sitä hakemaan, päivävaatteilla ja neiti sortseilla!!! Pikkuisen meinasi olla kylmä! Että täältä löytyisi nyt hyvinkin edullisesti kilttejä lemmikkieläimiä, jos jollakin olisi sellaisien tarve :)

Muuten elämä rullaa entisellä mallillaan. Viime yönä sain nukuttua 3-4 tuntia, mutta olo ei kyllä missään nimessä ole virkeä. Pitäisi nukkua ainakin viikko yhteen putkeen, että tämän alkuvuoden univelat olisi kuitattu. Neiti oli illalla telinevoimistelussaan ja minä piipahdin esikoiseni luona. Voi minun rakas lapseni <3 Miten ihmeessä minä voin häntä auttaa...

Yritin myös eilen soittaa yhteen kriisipuhelimeen ja laitoin sähköpostiakin samaan paikkaan, mutta kumpaankaan ei vastattu. Aika hienosti toimiva kriisipalvelu :( Tänään soitan uudestaan. Tänään saan myös pikkuveljeni kylään, ehkäpä jopa molemmat. Toinen tulee kahville ja toinen lupasi tuoda muutaman unilääkkeen, että saan edes joskus nukuttua.

Äitini on ollut suuri tuki elämän myrskyjen riepotellessa ja olen siitä ikuisesti kiitollinen <3 

Ulkona paistaa aurinko, lapset leikkivät tuossa vieressäni. Kaikki näyttää päällisin puolin normaalilta. Kumpa tämä alkuvuosi olisi vain pahaa unta...