Tiesin täysin varmaksi eilisten tapahtumien vaikuttavan yö uniini. Eikä se tieto pettänyt tälläkään kertaa. Olen aina ollut huono nukkumaan. Siis ainakin silloin, kun joku asia painaa mieltäni. Välillä oli aikanaan sellaisiakin jaksoja, etten oikeasti nukkunut kuin pari tuntia yössä ja nekin pienissä pätkissä. Viime yönä ihme kyllä nukuin muutaman tunnin, mutta mieluummin olisin kyllä valvonut nekin. Näin aivan kamalia unia...

Jokaisessa unessa toistui sama kaava. Esikoiseni oli niissä vielä pieni. Ihana hurmaava pellavapää, täynnä vauhtia ja elämäniloa. Jokainen uni myös päättyi samalla kaavalla. Hän joutui johonkin kamalaan tilanteeseen; Putosi huvipuistolaitteesta, joutui vedenvaraan ollessamme ongella, juoksi innoissaan perhosen perässä suoraan junan eteen...Ja koskaan en pystynyt suojelemaan häntä :( Jokaisen unen jälkeen heräsin kauhusta sekaisin, tärisin ja varmaan huusin oikeasti. Ensi yönä en edes aijo nukkua.

Pian alkaa työpäivä. Onneksi. En kestä edes ajatusta yksin olosta. Toivottavati työpäivä vie ajatukset edes hetkeksi muualle. Vaikka tiedän ettei niin tapahdu. Ei tietenkään.

Tänään soitan myös poikien isälle. Pakko vielä puhua hänen kanssaan...