Helmikuun viimeinen päivä. Pakkasta -28 astetta ja takana parin viikon lähes samanlaiset lukemat. Järkyttävän kylmä!!! Lasten kanssa on tullut tehtyä kaikki mahdolliset sisähommat. On askarreltu ja maalattu. On muovailtu ja piirretty. On leivottu leivottu, leikitty ja pelattu. Eilen muovailtiin taikataikinalla, tänään vuorossa ainakin taikahiekka. Erilaiset temppuradat koristaa kodin lähes jokaista huonetta. Neitin voimistelurenkaissa syntyy toinen toistaan upeampia temppuja. Kyllä saisi jo pakkaset riittää, että päästäisiin kunnolla ulkoilemaan.

Juuri soitin jälleen kerran lääkärille. Kipeä nilkka on alkanut valvottaa öisin jäätävän kivun takia. Onnettomuudesta on kuitenkin kulunut jo yli 1, 5 kuukautta, eikä paranemista ole havaittavissa. Ensi viikolla taas tutkimukset jatkuvat. Kyllä piti tulla tuskallinen riesa tästäkin.

Tätä helmikuuta ei tule ikävä. Toivottavasti tämä viimeinen päivä menee ilman mitään kamalia uutisia. Pelko on edelleen läsnä jokaisena päivänä. Mielessä pyörii päivästä toiseen samat kysymykset. Ja tietysti ilman vastauksia. Mutta pahin tuska on jo väliaikaisesti helpottanut, aika tekee tehtävänsä tässäkin asiassa.

Mukavaa pakkaspäivää teille jokaiselle <3 Toivon koko sydämestäni, että maaliskuu olisi edes vähän mukavampi kuukausi!