Tunteet siis vaihtelee tosiaan laidasta laitaan.Nyt vuorossa on viha ja suunnaton raivo.Vihaan elämää,vihaan tätä kaikkea p*skaa,vihaan epätietoisuutta,vihaan luovuttamista.Haluaisin huutaa ja raivota kellon ympäri ( voi perhe parkaa)!En halua hyväksyä tätä lapsettomuutta,olen niin vihainen elämälle,että minun on vaikea olla!!!Miksi juuri minun kohdalle pitikin sattua tälläiset vaikeudet?Olen mielestäni kestänyt elämäni varrella jo LIIKAAKIN vastoinkäymisiä,on ollut läheisen lukuisat itsemurhayritykset,toisen läheisen alkoholiongelmat,vanhempien avioero,josta isä ei toipunut millään,rahahuolet,menettämisen pelko monessakin asiassa,suurin niistä kilon painoisena syntyneen pikkuveljeni menetyksen pelko (onneksi kaikki kuitenkin päättyi hyvin),oma ero lasten ollessa ihan pieniä...jajajaja listaa voisi vielä jatkaa loputtomiin,mutta mitäpä se menneiden murehtiminen auttaa.Ei mitään!!!Ja nyt sit vielä tää lapsettomuus!Miks hemmetissä mua koetellaan näin pirun kovaa!!!!

Sit raivostuttaa erään frendin raskaus...joo,ei pitäs,mut silti raivostuttaa!Tää kaveri eros miehestään n.8kk sitten ja sillon hän sano,et haluais jotenkin kostaa ja "näpäyttää"ex-miestään kunnolla ja kuulema raskaus olis paras vaihtoehto,vaikkei hän edes lapsia enää halua.Joopa joo,eilen sit kuulin et hän on neljännellä kuulla raskaana,ei sil miestä ole ollut,laskeskellu vaan just sopivan ajankohdan ja lähteny baariin.siitäpä reissusta ne jotkut sit heti raskautuu.V*ITTU!Miks tollaset ihmiset saa heti sen mitä me on tahkottu tuloksetta vuosi kaudet?No.saipahan entinen mies kunnon NÄPÄYTYKSEN

Tällasilla tunteilla tänään,ehkäpä tämäkin olotila vielä joskus muuttuu...