Ulkona sataa hiljalleen lunta. Edelliset lumet pysyivät maassa pari päivää ja katosivat vesisateiden myötä yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Ulkona on hirveän pimeää jo aikaisin illalla. Kellonsiirto tietysti vaikuttaa siihenkin. Neiti nukkuu, koko yö hänellä menikin yskiessä ja minulla sitä kuunnellessa. Nuorempi poikanikin vielä nukkuu, koulu alkaa vähän myöhemmin. Mies on mennyt jo töihin. Kissat ovat ulkohäkissään ja koirakin nukkuu. Koti on hiljainen ja mieli hyvä. Minä niin tykkään hiljaisista, rauhallisista aamuista. Kiireettömistä kahvihetkistä. Hetken yksin olosta. Tää on niin luksusta. Kohta alkaa hulina, kun hoitolapset saapuvat. Lähdemme päiväkodille viettämään Halloween-aiheista liikuntatuokiota. Töiden jälkeen lähden ystäväni kanssa jälleen mökille. Siskoni ja hänen miehensä ovat viettämässä hyvin ansaittua lomaa Thaimaassa. Hoidan mökillä käynnit vielä marraskuun ajan. Ihanat äitin tekemät villasukat, Anelmaiset, lämmittävät jalkojani. Kurkku on edelleen hieman kipeä, mutta joka iltainen inkiväärijuoma tekee hyvää. Viikonloppuna saapuvat tukipojat ja menemme juhlimaan nuorimman kummipoikani syntymäpäiviä. Elämä on hyvä juuri näin.

Muutama päivä sitten neiti kysyi isältään " Isi, onko sinullakin pässinpökkimät sukat jalassa? " Mieheni oli hyvin yllättynyt, eikä osannut kuin ihmetellä kysymystä. Minua huvitti, olinhan kuullut saman lauseen jo useaan kertaan. Meillä luetaan edelleen paljon kirjoja ja vanhat sadut ovat suuressa suosiossa." Äijänkäppänä ja Pitkänokka " käyttävät sellaisia sukkia. Nyt neiti käyttää sanaa ihan arkipäivässä, kiskoo villasukat jalkaansa ja luistelee ympäri taloa railakkaasti huutaen " Onneksi nämä pässinpökkimät sukat luistaa tooooooosi hyvin " :) Suomenkieli on rikkaus <3

Kivaa keskiviikkoa <3