Maanantai aamu. Kotona ihan oudon hiljaista, mutta niin ihanaa. Tukilapset viettivät meillä kahdeksan yötä ja päivää. Yhteensä 195 tuntia ja lähtivät eilen kotiinsa. Mies aloitti tänään loman jälkeen työnsä ja nuorempi poikani nukkuu. Neiti katsoo telkkarista lastenohjelmia ja leikkii samalla Pet Shopeillaan. Ihana maanantai aamu.

Viikonloppuun mahtui taas vaikka sun mitä. Lauantai aamuna vanhempi poikani soitti ja kertoi, että verensokeriliuskat olivat lopussa ja hän oli käynyt kysymässä niitä terveyskeskuksesta. Siis muutamaa kappaletta, että pärjää maanantaihin asti, kun välinevarasto on virallisesti auki. No, vastaus oli ollut tyly, ei anneta. Mene apteekkiin. Apteekissa halvin paketti oli maksanut 70 euroa ja sellaisia rahoja hänellä ei tosiaankaan ole. Ja ei olisi ollut mitään järkeä niitä ostaakaan, koska ne ovat ilmaisia diabeetikoille. Poika oli harmissaan ja vihainenkin. Ymmärrän häntä hyvin. En voinut olla puuttunmatta asiaan ja ajoin terveyskeskukseen. Sain saman vastauksen, kuin poikani. Kuulema heillä ei ole niitä. Siis mitä helvettiä??? Terveyskeskus, josta niitä arkenakin haetaan!!! Kysyinkin, että miten he selvittävät potilaan tilan, mikäli sinne tuotaisiin sekavassa tilassa oleva potilas, joka ei itse enää osaisi kertoa sairastavansa diabetestä, jos ei mittareitakaan ole. Sain vastaukseksi jotain epämääräistä muminaa. No, meidän kylällä on tällainen terveyskeskus, eikä käytös oikestaan yllättänyt yhtään. Ne kerrat kun olemme pojan diabeteksen takia joutunuut turvautumaan tk:n apuun ovat kaikki olleet huonoja kokemuksia. Diabeteksen alkuvaiheessahan pojallani oli heidän mielestään pelkkä flunssa ja hänet passitettiin kotiin pelkän sairaslomalapun kanssa, ilman mitään tutkimuksia. Seuraavana päivänä hän makasi sairaalan teho-osastolla. Toinen kerta oli se, kun ketoaineet olivat päätä huimaavat ja poikani todella huonossa kunnossa. Tilasimme ambulanssin, mutta poikaani he eivät kyytiin ottaneet. Sanoivat vain, että hommaa joku kyyti, jos tarvitset sairaalahoitoa. Muutama tunti sen jälkeen poikani oli jälleen sairaalassa teho-osastolla. Ja nyt sitten tämä, paljon edellisiä kertoja tietysti pienempi asi, mutta silti tuntuu niin väärältä, ettei apua saa koskaan!! Mutta useiden puhelinsoittojen jälkeen löysin hänelle kaveriltani oikeanlaiset liuskat mittariin ja tällä kertaa vaara on ohi.

Lauantaina kävimme taas pitkästä aikaa lasten kanssa mökillä. Siivosin koko mökin ja tietysti myös aitan, grillikodan ja saunan. Lapset auttoivat innoissaan siivouksessa ja jopa leikkasivat ruohon. Ihania pikku apulaisia <3 Uskaltauduimme myös uimaan, vaikka ilma ei ollut edes lämmin. Eilen sitten kävimme lähikaupungissa torikirppiksellä. Se on yksi kesäni kohokohdista :) Suuria löytöjä emme tehneet, mutta mukavaa oli silti. Ostin sieltä ihanan pelin, Fortunan, ja sitä pelasimme eilen koko porukalla, niinkuin myös krokettia. Ihania pelejä kummatkin.

Tämä aamu on myös aloitettu Fortuna matsilla ja nyt neiti odottaa innoissaan, että lähdemme käymään kaupassa. Hän nimittäin aikoo vihdoin ja viimein törsätä omaa rahaansa ja ostaa pari uutta Pet Shop otusta :)

Siispä nyt aamuhommiin. Ihanaa päivää myös teille <3