Ensiksikin, kaulani, osittain leukani, rintakehäni, olkapääni ja osa selästäni on täynnä pientä punaista näppylää Mitähän ihmettä tää taas on? Joku rokkoko? Ja tietysti vaarallinen vauvallekin Sitä ei juurikaan kutita, ehkä vähän jos erehtyy nykäisemään, mutta muuten ne vaan on siinä erittäin kiusallisen näköisenä. Plääh! Ja ne leviää kokoajan. Se alkoi ihan muutamalla näppylällä tossa rintakehässä ja nyt muutamaan päivään on levinnyt jo hurjasti. Kohtahan sitä on kroppa täynnä tota ihme syheröö. No, toivottavasti se ei ole mitään kauhean vaarallista.

Sit mua ihmetyttää oma käytös Nyt olen kertonut raskaudestani jo yhdelle hoitolapsen äidille (loput olisi edessä tänään) ja yhdelle hyvälle ystävälleni, sekä eilen juttelin asiasta myös täysi-ikäisen siskon tyttöni kanssa ja jotenkin huomasin selitteleväni heille, et miten tässä nyt oikein näin on käynyt. Ihan kun tämä olisi jotenkin väärin ja vahinko. Voi taivas, mitä mun päässä oikein liikkuu Sanoin siis heille kaikille, että tätä vauvaa on tehty yli viisi vuotta, en siis antanut heidän ymmärtää, että tämä jotenkin vahinko olisi, mutta silti selittelin asiaa ihan omituisella tavalla. Hölmöä. Minähän olen tästä äärettömän iloinen ja ylpeä, miksihän en oikein uskalla näyttää sitä muille? Ehkä vaan kuitenkin pelkään niin paljon sitä, että joku asia vielä meneekin pieleen, emmekä saakaan pitää rakasta vauvaamme ja sitten joudun kohtaamaan kaikki nämä ihmiset, joille olen asian jo kertonut. Pelottava ajatus.

Ystävälleni, jolle asian kertominen on vaikeaa, en ole vieläkään päässyt tätä kertomaan. Hän jostain syystä pitää nyt etäisyyttä minuun, enkä kyllä yhtään ymmärrä miksi. Hän ei oikein ole voinut kuulla tästä asiasta vielä keneltäkään muulta, sehän selittäisi hänen "katoamisensa", mutta se ei tosiaankaan voi olla mahdollista. Mutta ihmettelen suuresti mitä on tapahtunut, yli viikko sitten soitin hänelle, hän ei vastannut puhelimeen ja laittoi sitten vaan monen tunnin päästä viestin, ettei jaksa puhua nyt kanssani ja sanoi soittavansa seuraavana päivänä. Soittoa ei ole kuulunut ja kohta siitä on tainnut mennä jo lähemmäs kaksi viikkoa. En vaan saa itseänikään tarttumaan puhelimeen. Toivottavasti hänellä on kaikki hyvin.

Ja vielä yhtenä ihmetyksen aiheena on Elmeri kissamme kuolinsyy paperit. Niissä lukee 4 eri kuolinsyytä. Sappitiehyt tulehdus, rasvamaksa, lukuisia vuotavia mahahaavoja ja suunnattoman suuret rasvavarastot.. No, noista ei paljon maallikko osaa sanoa, et mitä kissalle tapahtui. Niimpä soitin Eviralle ja kysyin. Sappitiehyt tulehdus on kuulema hyvin yleinen kissoilla, tulee normaalisti kissan omista bakteerikannoista,sitä  ei siis aiheuta mikään ulkopuolinen.No, tämä tulehdus voi kuulema heikentää maksan toimintaa, mutta ei siihen pitäisi kuolla. Rasvamaksahan on yleensä kuolemaan johtava sairaus, sitä ei tietääkseni voi parantaa. Mutta ihmettelenkin suuresti sitä, että Eviralla sanottiin kissamme olleen äärettömän liikalihava ja, että kuolinsyyksi laitetaan todella harvoin liikalihavuus ( suuret rasvavarastot) Niin kuin tässä tapauksessa on nyt laitettu ja silloin kissan on oltava sairaalloisen liika lihava. No, Elmeri ei kuitenkaan tätä ollut. Päinvastoin. Aina naureskeltiin miten laiha luikku se oli ja tosiaankin monta kertaa laihempi, kuin meidän kaksi muuta kissaa. Mutta niin  se täti siellä Eviralla väitti ja sanoi, että liikalihavan kissan ei tarvitse olla  kuin päivä syömättä ( sen aikaahan Elmeri olikin) ja silloin hänelle kehittyy jo rasvamaksa. Toisin sanoen me sit kai liialla syöttämisellä aiheutettiin itse kisa-vauvamme kuolema, jos rasvamaksa oli se syy ja se taas johtui lihavuudesta. Surullista. Kumpa olisimme huomanneet sen "lihavuuden", sitä ei kyllä huomannut kukaan muu, kuin se tutkimuksen tekijä. Mahahaavoilla ei ollut kuolemaan mitään yhteyttä. Ne ovat kuulema tavallisia kissoilla. No, mikään syyhän ei tuo takaisin rakasta kisuamme, mutta toki paniikki on valmis muiden kissojen kohdalla, jotka ovat paljon Elmeriä lihavampia. Täytyy vaan toivoa, että heitä ei odota sama kohtalo.

Huh huijaa näitä hurjia pakkasia, saattaa lapset ( ja hoitotätikin) hyppiä loppuviikosta pitkin seiniä, kun ei ollenkaan ulos päästä. Tänäkin aamuna mittari näytti -32 astetta. Ei ole ulkoilu ilma tosiaankaan. Mutta nautitaanhan kuitenkin pakkasista, ne kuuluvat talveen