Jatketaan samalla linjalla, mitä alkuvuosi...

Tipaton tammikuu. Helvetillinen helmikuu. Murheiden maaliskuu. Hirveä huhtikuu. Tuhansien tunteiden toukokuu. Ja sitä tämä on kyllä ollutkin. Olen ollut hirveän huolissani, itkenyt, pelännyt ja surrut tätä elämän julmuutta. Mutta olen myös nauranut vedet silmissä, viettänyt ihania hetkiä vanhempieni, sisarusteni, ystävieni, lasteni ja hoito- ja tukilasten kanssa. Olen nauttinut helteisestä toukokuusta. Käynyt uimassakin jo kolme kertaa. Viettänyt ihanan mökkiloman neitin ja rakkaan ystäväni kanssa. Olemme käyneet hoitolasten kanssa kevätretkellä eläinfarmilla ja viettäneet kivan kevätjuhlan. Olemme pelanneet tukilasten kanssa krokettia ja grillanneet useasti. Olen nukkunut yöt välillä jo hyvin, välillä olen tietysti myös valvonut. Mutta vaikka tähän kuukauteen mahtuu jälleen kerran se elämäni kamalin päivä, mahtuu tähän myös paljon hyvää. Enää en joka päivä itke lasteni asioiden takia, vaikka joka päivä ne mielessä ovatkin. Jotenkin vaan niidenkin asioiden kanssa on oppinut elämään.

Aloitin tässä kuussa myös terapian ja kaksi kertaa olen siellä käynyt. Ensimmäinen kerta jätti mieleni kovin tyhjäksi ja käynti oli vähintäänkin omituinen, mutta toinen kerta meni jo huomattavasti paremmin. Seuraavaan kertaan onkin yli kuukauden tauko. Jatkoin myös edelleen aloittamaani vertaistukiryhmää ja vaikka siitäkin jää aina vähän ahdistunut olo, aion ehdottomasti jatkaa myös siellä.

Tähän kuukauteen on tosiaan mahtunut tunteita laidasta laitaan, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että parempaan suuntaan tässä on menty, jos mietitään aijempia kuukausia. Kukaan ei tiedä milloin kaikki taas romahtaa, milloin matto vedetään jälleen jalkojeni alta, mutta täytyy yrittää elää elämää murehtimatta tulevia huolia. Kyllä näissä nykyisissäkin on ihan tarpeeksi yhdelle ihmiselle.