Ompahan ollut viikonloppu. Yksi elämäni kamalimmista. Toissa yönä nukuin tunnin, puoli kahdestatoista puoli yhteen. Sen jälkeen en silmänräpäystäkään. Viime yönä unta tuli sentään 4 tuntia siskoltani hakemien " nappien " voimalla. Kerran eläissäni olen aiemmin turvautunut lääkkeisiin nukkumisen toivossa. Nyt oli pakko, pää ei kestä tätä elämää ilman unta. En ole syönyt oikeastaan koko viikonloppuna. Ei ole ollut edes nälkä. Olen  imeskellyt juustosnakseja, niitä ei tarvitse purra, eikä oikeastaan nielaistakaan. Ne vaan katoaa jonnekin. Olen itkenyt enemmän kuin ikinä. Olo on ihan turta. Päässä tuhat ajatusta ja silti se on ihan tyhjä. En tiedä mitä minä teen. Minulla ei ollut minkäänlaista vara suunnitelmaa tällaiseen elämän vaiheeseen. Tuntuu, ettei minulla ole enää mitään. Toivoin taas illalla ettei tarvitsisi enää herätä. Ikinä. Mitä helvettiä minä oikeasti nyt teen?

Jaoin perjantaina facebookissa teksin, jossa luki näin " Valitettavan usein elämässä on eksyttävä pahasti ennen kuin tajuaa lähteneensä jo alussa väärään suuntaan." Tältä minusta tuntuu. Tuntuu, että kaikki on mennyt elämässäni väärin. Mitään en ole osannut tehdä oikein. Tämä kirjoitus myös sai ystäväni ja läheiseni huolestumaan. En ole saanut niin paljon viestejä ja puheluita saman päivän aikana, kuin syntymäpäivinäni. En jaksanut vastata puheluihin, enkä viesteihin. Pahoittelut siitä. En ole pystynyt puhumaan itkemättä, enkä pysty vieläkään. Oli kuitenkin mieltä lämmittävää huomata miten moni haluaa jakaa tämän taakan kanssani. Kumpikin isosiskoni, kumpikin pikkuveljeni, äitini ja iso määrä ystäviäni. Kiitos, että välitätte ja olette olemassa <3 Ikävä kyllä kukaan ei voi tässä asiassa auttaa. Ei kukaan. Tunnen taas olevani ihan yksin.

Tänään edessäni on yksi elämäni raskaimmista päivistä. Tänään joudun repimään viimeisetkin voimani, että selviän tästä päivästä. Mutta entä kun niitä voimia ei enää ole? Ei ole mitään voimien hätävarastoa, sellaisetkin on jo käytetty loppuun. En oikeasti tiedä miten jaksan tämän kaiken. Olen ihan hirveän väsynyt. Surullinen. Peloissani. Tuntuu, että kuristun. En voi hengittää. En vaan yksinkertaisesti jaksa tätä enää.