Tällä hetkellä olisin valmis vaihtamaan paikkaa ihan kenen kanssa vaan. Mieluiten vaikka jonkun viidakossa asustavan apinan, mutta ihan kuka tai mikä tahansa kävisi.

Tuntuu mihan hirveän raskaalta tämä oma elämä. En taas nukkunut viime yönä juuri yhtään ja kumpa ei olisi edes tarvinnut herätä tähän aamuun.

Eikö minun kohdalleni ja kuluneelle viikolle ole annettu jo ihan tarpeeksi murheita? No ei tietenkään. Silloin kun elämä alkaa potkimaan, niin se potkii ja kunnolla.

En saa rauhaa poikaani koskevissa asioissa. Mietin koko ajan mitä tässä on takana. Totuus, joka minun pitäisi tietää? Johon voisin silloin puuttua ja tehdä kaikkeni, että asiat muuttuisivat. Vai jonkun sivusta seuraajan huoli ? Joka vaan tuntuu minusta niin oudolta, siis mikäli asia näin on. Vai kiusanteko ? Haluaako joku tahallaan vaikeuttaa minun ja läheisteni elämää? Vastauksia näihin en luonnollisestikaan saa ja se jos mikä saa pääni sekoamaan.

Vapaa-päivät on menneet lähes huomaamatta. Keskiviikosta asti olen ollut ylityövapailla ja tänään saapuvat jo tukilapset. Eilen kävimme neitin kanssa laskettelemassa, kivaa oli, vaikka nilkka tietysti oli ihan järkyttävän kipeä sen jälkeen. Pakko on kuitenkin saada jotain muuta ajateltavaa, etten sekoaisi ihan täysin. No, nyt siitä muuta ajateltavaa sitten tuli. Ei tosin semmoista mitä olisin tähän tilanteeseen tarvinnut :(

Jos joku haluaa vaihtaa elämäänsä minun kanssani, niin nhuutakoon hep!