Jouluun on enää viisi yötä. Miten se taas tuleekaan niin huomaamatta? Vastahan sitä oltiin kesässä. Mutta niin se vaan kalenteri väittää. Ei jostain syystä tunnu yhtään Joululta. Jotenkin se ihana Joulu fiilis puuttuu täysinsad
Vaikka tottakai joulu on tänä vuonna ihan toisenlainen kuin monena aikaisempana vuonna. Nyt saamme viettää ensimmäistä joulua pienen taivaanlahjamme kanssa. Ihanaa saada pukea hänelle mummon ostama tonttuhattu ja laittaa hänelle pikkuveljeni lakkiaisiin ostettu plyysimekko. Ihanaa, kun paketeissa isojen veljien lisäksi lukee myös hänenkin nimensä. Ihanaa ja edelleenkin niin ihmeellistä ja uskomatontaheart

Piparitaikina odottelee keittiössä leipojaa, menen kohta niitä tekemään. Ajattelin kokeilla sellaista rekeä, sain muotit ja ohjeet lainaan siskoltani. Saa nähdä pysyykö se lainkaan kasassablush

Nuorin poikani on tehnyt jo kerran pipareita, kotitaloustunnilta läksynä, mutta ne on syöty jo ajat sitten. Nyt hänellä olisi valmistettavana joulutortut ja vanhemmalla pojallani jouluglögi. Kivaa, kun koulusta tulee tällaisiakin läksyjä.

Joulusiivous ei oikeastaan ole vielä edes ajatuksen tasolla, hups, ehkä pitää viikonloppuna yrittää hiukan siivoilla. Tosin minä imuroin päivittäin, joskus parikin kertaa ja pyyhin pölyjäkin useasti viikon aikana, joten ei me mitään erikoisempaa suursiivousta tarvita.

Jouluverhot olen vaihtanut keittiöön. Kyntteliköt on myös kaivettu esille ja muutamat tontut ja iso ihana poro, jonka joskus sain hoitolapselta, ovat vallanneet kotimme. Kynttilöitä poltan hurjan paljon joka ikinen päivä, nyt niitä voi polttaa, kun neiti ei vielä itse liiku. Kissatkin alkavat taas pikkuhiljaa muistaa ettei siihen liekkiin kannata naamaansa työntääwink

Lahjat alkavat olla suurinpiirtein hankittuna. Tosin vielä hakematta postistasurprise Muutamia pieniä juttuja vielä puuttuu. Ne ennättää hyvin vielä hankkia. Tänä vuonna olenkin ostanut kaikki lahjat joko tilaamalla nettimyymälöistä tai ihan täältä omalta kylältä. Lähi kaupungissa en ole edes piipahtanut jouluasioilla. Outoa, mutta hyvin ymmärrettävää kun talossa asustaa pieni ihminen.

Kinkun otin sulamaan jääkaappiin tänä aamuna. Kylläpä tuli pakastimeen tilaa, kun kaksi isoa kinkkua sieltä pois lähti. Ja meidän perheelle toki riittää yksikin kinkku, isäni lähti aamulla viemään sitä toista vanhimmalle siskolleni kaupunkiin.
Muut jouluruuat on vielä kaupassa, ne täytyy hakea viikonlopun aikana.

Tekisi mieli jo laittaa joulukuusikin paikalleen, mutta yritän malttaa viikonloppuun asti.

Vietämme joulua ihan oman perheen kesken kotona. Ihanaa, ei tarvitse lähteä kenenkään vaivoiksi. Toki käymme aattona vanhempieni luona päivällä joulukahvilla ja joulupäivänä jouluaterialla siskoni luona. Siellä näemme myös kummankin pikkuveljeni ja kummankin isosiskoni kanssa, sekä toki vanhempani ovat siellä myös. Ja ehkä anopin luonakin jossain vaiheessa on piipahdettava. Muuten saamme nauttia joulusta rauhallisissa merkeissä kotona.
Joulupukkia ei vielä tänä vuonna tarvita, ehkäpä sitten ensi vuonna.
Pojat odottavat joulua kovasti, lahjatoiveet olivat tänä vuonna hyvinkin tarpeelista tavaraa ja niitä jo odotellaan. Mitään älyttömiä lahjavuoria ei meillä nähdä ja hyvä vaan. Ei mielestäni joulun tarkoitus ole kauheat lahjamäärät. Ennemminkin ihana rauha, hyvä ruoka, oma perhe ja läheiset ihmisetheart

Neiti kasvaa kovaa vauhtia. Vaippakoot käyvät pieniksi, vaatteista puhumattakaan. Lähes päivittäin saa pistää jonkun bodyn tai potkuhousut pieneksi jääneisiin vaatteisiin. Haikeaa. Mutta myös ihanaa seurattavaa, kun lapsi kasvaa ja oppii uutta.
Rakastan häntä päivä päivältä vaan enemmän, mikäli se edes on mahdollistaheart

Yöt hänen kanssaan ovat muuttuneet aika levottomiksi. Kyllä tyttö nukkuu suhteellisen hyvin, tosin syö jopa 1,5-2 tunnin välein, mutta jotain hän siinä minun vieressäni kokoajan unissaan touhuaa niin ettei minun nukkumisesta tahdo tulla mitään. Ja sitten kun hän aamuyöstä ( kolmen- neljän maissa ) nukkuu kuin tukki, minäpä jatkankin valvomista aamuun saakka. Raivostuttavaa, vaikka ihana sitä pientä tuhisevaa nyyttiä onkin katsella ja silitellä.heart

Oma oloni ei ole mikään kehuttava. Ainaiset huolet ja murheet varjostavat välillä liikaakin onneani. Tuntuu niin surulliselta, etten voi täysillä iloita tuosta pienestä ihmeestä. Lapseni ovat minulle kaikki kaikessa, mutta olen surullinen, että elämääni muuten varjostaa suuret huoletfrown 
Tahtoisin olla onnellinen. Ja olenkin, mutta tahtoisin elää edes hetken ilman mitään maailman murheita. Tahtoisin olla niinkuin joskus ennen. Silloin, kun rakastin elämää. Rakastin ihmisiä ja viihdyin ihmisten parissa. Siitä ei ole kuin muisto enää jäljellä. En enää halua olla keskipisteenä. En halua olla tekemisissä kovinkaan monen ihmisen kanssa. Piirini on pienentynyt hurjasti. Pelkään jotakin, en vain osaa selittää mitäfrown Lenkkeilen yksin läheisellä maatila- alueella, ettei tarvitse varmasti törmätä ihmisiin. Siellä seuranani ovat vain ihanat ylämaan naudat piiiiiitkine karvaviittoineen. Rakastan sitä hiljaisuutta ja rauhaa.
Pidän puhelimeni äänettömällä yleensä aina. vastaan, jos satun huomaamaan sen vilkuvan, tai soitan takaisin, jos jaksan. Paniikkikohtauksen tapaiset olotilat vainoavat minua. Rakastan olla yksin lapseni kanssa.

Pidän toki yhteyttä siskoni kanssa lähes päivittäin. Ja muutaman hyvän ystäväni ja äitini, kiitos että olette olemassa, ilman teitä en jaksaisi tämänkään vertaaheart

Mutta nyt on siirryttävä piparien pariin ja täytyy toivoa, että neiti nukkuu sen ajan kun niitä väkerränsmiley


" Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta. Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.

  Eikä sinne matka silloin kovin kauaa kestä. Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä..."



Hyvää ja rauhallista Joulun aikaa rakkaat lukijanismiley