Nyt se on koittanut, aamu ennen ultraan lähtöä. Pelottaa ihan kamalasti. Yöllä yritin valmistella itseäni kuulemaan ne kamalat sanat...ei sykettä...mutta ei siihen pysty kyllä valmistautumaan. Se tulee olemaan hirveä tilanne, jos näin käy Reilu pari tuntia ja sitten voi jo lähteä. Kaikki ruoka kuvottaa, paljon enemmän kuin eilen ja se johtuu tasan tarkkaan vaan tästä jännityksestä. Pakko olisi jotain saada syötyä, muuten oksennan varmasti. Viime yönä minä sain kuitenkin nukuttua yllättävän hyvin, vaikka olin varautunut valvottuun yöhön. Nyt vielä kun saisi  jotenkin tämän pari tuntisen kulumaan, etten menettäisi viimeistäkin järkeäni

Ei tähän nyt tule mitään viisasta, joten jään odottamaan kohtaloani...