Viikonloppua vietimme taas isolla porukalla, kun kaikki tukilapset olivat yhtäaikaa paikalla. Ilmat olivat kesäisen lämpimät, joten ulkoillessa kului suurin osa päivistä :) Kävimme myös hoitopoikani syntymäpäivillä ja kaikki osasivat käyttäytyä oikein mallikkaasti :) On ihana seurata tukilasten touhuja. Kaikkea sitä uutta mitä he ovat tänä meillä oloaikanaan oppineet ja kokeneet. Kaikki heidän elämänkokemuksensa eivät ole myönteisiä ja he puhuvat avoimesti myös niistä huonommista kokemuksista. Sydäntäsärkevää on kuulla mitä kaikkea pienten ihmisten elämään on jo mahtunut :( Kaksi heistä aloitti tänä syksynä koulun, sekin on uutta ja jännittävää. Neiti puuhailee kaikkien heidän kanssaan mielellään, vaikka on meillä ollut vaikeuksiakin, nimenomaan neidin käytöksessä. Mutta niistä on ainakin tällä hetkellä päästy yli ja edelleen voin sanoa, että tämä tukiperhetyö on ehdottomasti mun juttu <3 Mietin jo yhtenä päivänä, että lopettaisin omassa oikeassa työssäni ja tekisin vain tukiperhetyötä useamman lapsen kanssa, mutta ainakin toistaiseksi pysyn omassakin työssäni. Viikonloppua meillä vietti myös ystävämme, entinen naapurimme. Heitimme tikkaa, ihan niinkuin kesällä, pelasimme sählyä, grillasimme. Voi ihana, ihana syyskuu <3

Sunnuntaina tukilapset haettiin kotiinsa jo tavallista aikaisemmin ja me neitin kanssa lähdimme ystäväni vauvan ristiäisiin. Tilaisuus oli kaunis ja herkkä ja juuri heidän näköisensä. Paikalla oli perhettä rakastavia sukulaisia ja ystäviä. Aina, kun erehdyin vilkaisemaan kasteen aikana ystäväni äitiä, tuota pienen pojan tuoretta mummoa, kostuivat omatkin silmäni. Hän itki vuolaasti, onnesta <3 Tilaisuus oli erilainen, kuin ristiäiset joissa olen aijemmin ollut ja niitä on useita. Se oli erilainen hyvällä tavalla. Kivaa huomata, että papitkin uudistuvat ja tekevät muutoksia vanhoihin tuttuihin kaavoihin. Kun kuulin lapsen nimen, ajattelin ensin, että voi apua...Eihän tällaista nimeä voi antaa lapselle :0 Mutta tilaisuuden jatkuessa olin ihan varma, että nimi on juuri sopiva tuolle pienelle ihmeelle <3 Se nimi on kaunein mahdollinen juuri hänelle <3 Voi sinä pieni peikkopoika, toivon kaikkea hyvää sinun elämääsi <3 Minut sinä sait rakastumaan <3

Tämä laulu soi ristiäisissä. Niin kaunis, herkkä ja koskettava...

Hänellä on sielukas katse, isoäiti tiesi. Lapsella on sydän paikallaan, lämmittää kuin tuvan lies. Tuo poika on herkkä niin, jos loukkaantuu niin itkee itsensä tainnoksiin. Voi kunpa ei joutuisi vaikeuksiin. " Siitä tulee vielä runopoika, laittaa joku päivä kaikki viulut soimaan. Ei tule ehkä kunnon miestä oivaa, yhteiskunnan ratasta vaan kapinoiva. Siitä tulee vielä runopoika, laittaa joku päivä kaikki viulut soimaan. Ei tule ehkä kunnon miestä oivaa, tehokasta toimijaa vaan unelmoiva."

Ristiäisten jälkeen menimme neitin kanssa yllättämään isäni ja veimme hänelle pienen kissanpennun. Iso Pörrikissa otti pikkuisen heti suojeluunsa, jospa heistä tulisi oikein hyvät kaverit. Ystävämme lähti myös eilen kotiinsa. Ilta oli ihmeellinen, hiljainen, kiireetön. Istuin ihan hölmönä sohvalla ja katsoin kelloa milloin pääsee nukkumaan :) Neljän ylimääräisen lapsen iltatoimissa menee yllättävän kauan aikaa ja he kun lähtevät kotiinsa niin menee muutama päivä tottua tähän kiireettömyyteen :) Nytkin on aikaa kirjoitella. Neiti on pihalla isänsä ja koiran kanssa. Poitsu luuhaa jossain kylillä ja mikä ihmeellisintä, minulla ei koske päähän!!! Mutta särkylääkkeitä on kyllä mennyt useita tänäänkin, plääh. Kärsin viimeviikolla kamalista päänsäryistä, viikonloppuna ne olivat vähän siedettävämpiä, mutta syynä oli varmaan tuhti lääkeannos. Torstaina menen lääkäriin, päänsärky on yksi pahimmista säryistä, ainakin jos se jatkuu päivästä toiseen. Tulkoon nyt sitten vaikka se tieto jostain aivokasvaimesta tai aivoverenvuodosta, mutta lääkäriin minä nyt menen.

Mukavaa viikkoa kamut, nautitaanhan syksyn lämpimistä päivistä :)