Ihan ensiksi tekisi mieli päästellä tähän muutama voimasana, kirjoitin nimittäin jo pitkät pätkät ja olin ihan loppusuoralla, kun painoin vahingossa jotain nappia, ei harmainta aavistustakaan mitä, ja kirjoitus katosi taivaan tuuliin Tällä miniläppärillä kirjoittelu ei ole mikään maailman nautinnollisin kokemus, mutta ei auta kuin aloittaa alusta, voi tulla vähän lyhennetty versio

Eilen siis oli lääkärineuvola, viikkoja kasassa jo 28+0. Mennään siis jo raskauden viimeistä kolmannesta, huisin jännää. Oppikirjojen mukaan 9/10 näillä viikoilla syntyvästä vauvasta jää jo eloon. Jokohan uskaltaisi hetkeksi hengähtää ja alkaa uskomaan, että meille tulee ihan oikeasti ja ihan oikea vauva Ihan kohta meille muuttaa uusi asukas joka mullistaa meidän perheen elämän ja tekee samalla perheestämme täydellisen

Mutta mennäänpäs niihin neuvolakuulumisiin. Painoa oli tullut viiden viikon aikana vain 900 grammaa Mikä on kyllä minusta ihan hämmästyttävän vähän. Eiköa nyt eletä niitä viikkoja, kun vauvan pitäisi kasvaa huimaa vauhtia? No, ei hoitaja tähän mitenkään erikoisesti reakoinut, joten kai se sitten on ihan normaalia. Hemppa oli 114, suunnilleen siis sama kuin edellisellä kerralla, ei huomattavaa laskua. Tosin niitä rautalääkkeitä kai olisi tarkoitus myös syödä päivittäin
Kohdunsuu ja Kohdunkaula olivat ennallaan, siis pehmentyneitä ja kaulakanavasta se sentti kadonnut, mutta ei siis muutosta edelliseen kertaan ja hyvä niin.
Mutta virtsassa oli proteiinia ( valkuaista ) Verenpaine oli kuitenkin hyvä, itseasiassa paras mitä tähän  mennessä on ollut, joten sen ei pitäisi viitata alkavaan myrkytykseen. Menen kuitenkin perjantaina uusinta testiin labraan.

Minua jäi myös mietityttämään se SF- mitta ( kohdunpohjan korkeus ). Se oli nimittäin huimat 27 cm Edellisellä kerralla se oli 22 cm, joten hurja nousu on kyllä reiluun kuukauteen tullut, mikäli mittaus nyt piti paikkansa. Enkä tosin tiedä mitä se voi edes merkitä ja pitäisikö siitä huolestua vai ei

Utrassa pikkuinen vilkutteli ihan entiseen malliin ( nyt lääkäri jopa osasi käyttää sitä ultralaitetta ) kaikki näytti olevan niinkuin pitää ja napanuorakaan ei ollut kaulan ympäri, onneksi. Hieman kasvuvauhti on pikkuisella hidastunut, nyt koko vastasi viikkoja 27+5. Joten ehkäpä siellä kuitenkin kasvaa ihan ihmisvauva, eikä norsunpoikanen, niinkuin useasti olen arvellut

Kovasti lääkäri kyseli vointiani ja vieläkö jaksan tehdä töitä vai joko haluan saikulle, mutta kyllä minä nämä viimeiset viikot töissä pakerran, muita ongelmia kun ei ole, kuin selkäkipu ajoittain ja  närästys, joka taas on pahentunut lähes sietämättömäksi
Yritin tinkiä reseptilääkettä tähän närästykseen, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että ensin kokeillaan kaikki ilman reseptiä olevat lääkkeet Nyt siis kokeiltu Rennie- Ei vaikutusta. Gaviscon nestemäinen ja purutabletti- Ei  vaikutusta ja maku niin kuvottava, ettei yökkimättä voi syödä. Nyt testauksessa Balancid Novum- Vaikutusta en vielä tiedä. Lääkäri ehdotti myös sellaista, kuin Magnesia maito. Saattaisi kuulema auttaa useita kertoja päivässä otettaessa, mutta maku on paha. Jätin sen ostamatta. Pitää huijata lääkäriä, ettei ollut silläkään vaikutusta, mikäli joudun vielä sitä reseptilääkettä uudestaan tinkimään

Siinäpä tämän hetkiset neuvolakuulumiset, seuraava kerta sitten kolmen viikon päästä.

Eilen tuli myös kauan odottamani äitiyspakkaus Ihania pieniä ( ja hurjan suuriakin ) vaatteita. Ruskeita, keltaisia, valkoisia, vaaleansinisiä ja yhdet pienen pienet punaiset puolipotkuhousut
Jotenkin vaan oli outo fiilis niitä katsellessa. Tuntui ihan kuin katselisin jonkun muun tavaroita, ei ne voi kuulua meille. Meidän vauvalle. Millonkahan sitä oikeasti sisäistää kunnolla sen asian, että meille tulee vauva? Sittenkö, kun nyytti on jo sylissä? Vai eikö vielä sittenkään?

Eilen sain myös siskoltani ihanat pienet 17- numeroiset lakerikengät. Taidetaankin päästä neidin kanssa heti tansseihin