Ihana pääsiäinen, ihanat pitkät pyhät. Ja kohta ne loppuvat. Kumpa voisin taas pysäyttää kellot ja jäädä tähän päivään. Arki tuo aina mukanaan liikaa huolia, joten on ihanaa välillä elää ja nauttia pienistä asioista. Viime viikon satoi vettä, räntää ja lunta, eilen meitä hemmoteltiin ihanalla auringonpaisteella ja useilla lämpöasteilla. Teimme pihahommia, tyhjensimme ison kasan puita liiteriin, siivosimme romuja kaatopaikkakuormaan, neiti teki ihania vesikeittojaan ja tosiaan nautimme loistavasta säästä. Oli ihanaa puuhailla yhdessä. Muutenkin pääsiäinen on mennyt hyvin, olemme tehneet hyvää ruokaa, nauraneet ja jutelleet poikien kanssa niitä näitä. On syöty pääsiäismunia ja kohta alan keittämään äitiltä oppimani reseptin mukaan iki-ihanaa kinuskia. Se vie melkein kielen mennessään. Eilisen kruunasi vielä ystäväperheen vierailu, on niin ihanaa aina, kun he käyvät kylässä. Elämä tuntuu tällä hetkellä elämisen arvoiselta. Usein se ei tiedä hyvää, vaan aina sitä seuraa jotakin pelottavaa ja kamalaa. Mutta edes nyt on hyvä olla ja nautin tästä hetkestä.

Lauantaina kävimme mieheni ja neitin kanssa lähikaupungissa viemässä kirpparitavaroitani ja samalla kiersin paikalliset kirpparit. Oli ihanaa pukeutua ensimmäistä kertaa tänä keväänä uuteen äitini ostamaan kevättakkiin. Löysin itselleni kengät ja neitille ostin kumpparit, tällä kertaa ihan uutena paikallisesta Ale- makasiinistä, viidellä eurolla, kahdet kirpparilta ostamani kumpparit osoittautuivat reikäiseksi, joten nyt otin varman päälle. Kirpparilta löysin itselleni haaremihousut, olen niihin ihan rakastunut saatuani siskoltani sellaiset Thaimaan tuliaisina. Tosin nämä itse ostamani eivät olleetkaan ihan niin hyvät, mutta ehkäpä niitäkin opin käyttämään.

Nuorempi poikani on jo toista yötä pääsiäisen aikaan kaverinsa luona, en edes muista milloin oli viimeksi. Mutta hyvähän se on, kun viihtyvät kotonakin. Vanhempi poikani nukkuu edelleen. Ensi viikolla hän taas vihdoin palaa normaaliin elämään ja aloittaa kuntouttavan työssöoppimisjakson, ihanaa. Neiti katsoo pikkukakkosta, mutta lähtee kohta isänsä kanssa taas ulkohommiin. Pelkotilat ovat huomattavasti helpottaneet, edelleen kaksi yövaloa palaa niin yöllä, kuin päiväunillakin ja aina nukkumaan mennessään hän haluaa, että tulen hänen viereensä. Ja tottakai menen, vaikka hieman ahdastahan siinä pikku sängyssä on, mutta mitäpä sitä ei tekisi lastensa turvallisuuden tunteen eteen. Siihen hän sitten nukahtaa viereeni, hetken vielä katselen häntä, suukotan ja silitän hurmaavia kiharoita ennenkuin siirryn takaisin omaan sänkyyni. Joskus hän herää kanssani yhtä aikaa, joskus nukkuu kuin tukki, niin että hänet täytyy lopulta herätellä.

Omat kipuni ovat edelleen läsnä. Välillä ne ovat parempana, välillä tosi kovina. Eilisen puurevohkan jälkeen luulin kuolevani, kivut olivat kamalat, mutta en jaksa niitä kokoajan surkutella, kai ne vaan kuuluvat loppu elämääni ja niiden kanssa on vaan osattava elää.

Mutta nyt pyykinlaittoon, sitten ruuanlaittoon ja kinuskin keittoon. Tänään aijon myös mennä pitkästä aikaa kriisiryhmään, ihan vaikka varmuuden vuoksi, jos tämä päässäni jyskyttävä tunne jostain kamalasta pitääkin paikkansa.Hyvää pääsiäistä <3