Koskee helvetisti päähän. Toinen olkapää on jotenkin jumissa ja viiltävä kipu säkenöi sitä kautta koko kroppaan. Vituttaa. Ei jaksaisi yhtään mitään. Eikä yhtään ketään.

Ulkona paistaa aurinko ja ilma on ihanan keväinen. Ei kiinnosta. Iltapäivällä pääsen tallille. Näen Henkan ja on valmennus. Ei kiinnosta sekään. Tekisi mieli vaan käpertyä sohvalle ja vetää peitto korviin.

Tänään ahistaa koko elämä. Elämä huolineen, murheineen ja kaikkineen. Olen yrittänyt olla ajattelematta elämässäni olevia ikäviä asioita. Olen työntänyt kaiken tietoisesti pois mielestäni. Olen elänyt niinkuin muutkin ihmiset. Tänään kaikki paska vaan vyöryy yli ja elämä tuntuu niin tuskalliselta. Mikä lie kevätmasennus. Toivottavasti tämä on ohimenevä vaihe.

Nyt mä vedän särkylääkkeet naamaan ja kaadun hetkeksi sohvalle ja toivon, että tämä paska fiilis on kadonnut, kunhan mä siitä ylös nousen!