Pihvit paistuvat pannulla, me ei omisteta tällä hetkellä grilliä ja kivempi niitä on nyt paistellakin sisällä, kun ulkona itikoiden syötävänä. Kermaperunat uunissa, nam. Salaattia iso kupillinen.
Mies ajaa pihalla ruohoa. Vanhempi poikani nukkuu ja nuorempi on siskoni perheen kanssa mökillä. Kissat makoilevat pihakopissaan.
Ihanan hiljaista ja rauhallista, pikkuisen jylläys tuntuu mahassa, mutta se onkin maailman ihanin tunne ja siitä en haluaisi koskaan luopua.
Silti toisaalta odotan malttamattomana hänen näkemistään, sitä että pääsemme tutustumaan häneen ihan oikeasti.
Haluan puristaa hänet itseäni vasten ja nuuhkia sitä ihanaa vauvan tuoksua.
Mutta nyt nautin vielä tästä hetkestä, kun saan pitää hänet kokonaan itselläni
Eilen kävimme mummoni ja ukkini mökillä saunomassa ja syömässä ja tietenkin tärkeimpänä tervehtimässä heitä ja muutakin sukua. Mökillä on aina ihana käydä, yleensä aina uin saunasta käsin, mutta nyt ilma oli sen verran viileä, ettei kylmä vesi ollenkaan houkutellut. Ja ne Itikan retaleet saisivat kuolla sukupuuttoon, niitä on kamalasti ja ihan kaikkialla!!!!
Kävimme samalla reissulla myös mieheni mummon ja ukin luona, mukava vierailu sekin, mutta minä olin ilmeisesti autossa istumisesta jo sen verran kipeä, etten juuri voinut sohvalta nousta.
Illalla, kun pääsimme kotiin mietin jo vakavissani joudunko lähtemään kipujen takia jonnekin tarkastettavaksi, mutta onneksi kivut rauhoittuivat ja olo on nyt ihan normaali.
Automatkalla ihailin tienvarsia, ne olivat ihan täynnä erivärisiä lubiineja. Niin kaunista. Juhannusruusut eivät vielä meilläpäin kuki, liekö ne kukkivat tänä vuonna lainkaan, kun on niin kylmää ja sateista.
Pikkutyttönä keräsin ystäväni kanssa Juhannusyöksi erilaisia kukkia tyynyn alle. Muistaakseni seitsemän erilaista kukkaa ja niiden tarkoitus liittyi johonkin poikaystävän saantiin. Muistan kun viime Juhannuksena ajelimme myös mökille ja mietin matkalla tuota Juhannustaikaa. Ajattelin, että ehkä se toimisi muihinkin toiveisiin, kun minulla jo "poikaystävä"on. Toivetta ei olisi ollut vaikea miettiä, mutta kukat jäi kuitenkin poimimatta.
Silti toiveeni toteutui.
Muistan myös miten olin pukeutunut viime vuonna. Päälläni oli siskoltani saama farkkumekko, joka oli juuri sopiva, yhtään lisä kiloa-tai senttiä ei sen mekon sisään olisi mahtunut. Se oli lempimekkoni. Silloin mietin myös sitä, että voi kumpa en enää jonakin Juhannuksena mahtuisi siihen mekkoon. No, en mahdu enää, mekko ei inahdakkaan etupuolelta kiinni.
Tästä hetkestä alkaa taas päivät lyhenemään, vaikka kesä ei oikein ole vielä alkanutkaan. Mielestäni nyt on todella kaunista, on niin tuoretta ja vihreää. Rakastan kesää ja aurinkoa.
Nyt on jatkettava ruuan laittoa, nautitaan tästä kesästä säistä huolimatta mahdollisimman paljon ja kerätään voimia tulevaan, jokainen niitä tulee pitkän talven aikana tarvitsemaan.
Vastaan tähän loppuun vielä LILILTÄ saamaani HYVÄN MIELEN HAASTEESEEN, jossa luetellaan 10 hyvää mieltä tuottavaa asiaa ilman mitään tärkeysjärjestystä
1. Oma perhe; Lapset, mies, vanhemmat, sisarukset...
2. Raskaus ja nämä iiiiiihanat potkut ja mylläykset joita tuntuu pitkin päivää.
3. Ystävät
4. Lemmikkieläimemme, nuo iki- ihanat kisumirrit.
5. Kesä ja aurinko.
6. Mansikkakakku.
7. Lapset, siis yleensäkin kavereiden, sisarusten, tukimuksut...
8. Pikkuveljen kaksi lörppöhuulista Bernhardilaista koiraa ;)
9. Oma ihana koti.
10. Jäätelö, varsinkin vaniljapehmis :)
Siinäpä niitä jo 10 tuli ja olisi tullut lisääkin, joten elämä on täynnä iloa tuottavia asioita, yritetään muistaa ne ihan jokainen päivä.
Kommentit