" Taivaan Isä hoitaa lastaan.

  Hän on Isä jokaisen.

  Aamulla hän tulee vastaan, kuulee iltarukouksen.

  Hän ei muista virheitämme, meille antoi Jeesuksen.

  Hän on aina ystävämme, hän on Isä jokaisen.

   Taivaan Isän sylissä jokainen saa levätä."


Tämän virren myötä alkoivat pienen rakkaan lapsemme kastejuhlat. Tämä virsi on mielestäni yksi kauneimmista lasten virsistä, se saa aina silmät kostumaan. Nyt tällä virrellä on minulle vielä suurempi merkitys, olenhan saanut laulaa sitä kaikkien lasteni ristiäisissä.

Tilaisuus oli kaunis ja lämminhenkinen. Vieraspaljoudesta huolimatta. Pappi oli aivan ihana, hän säesti virret kitarallaan. Huomioi erittäin hyvin kaikki vieraat ja mikä tärkeintä, viihtyi erittäin hyvin vanhan 90-vuotiaan ukkini juttuja kuunnellessa. Se oli varmasti ukillenikin tärkeää, kuten myös minulle. Toki hän hoiti tehtävänsä lapsemme kastajanakin ilman moittimista. Hän tulee varmasti olemaan " meidän pappimme" mikäli pappia tulevaisuudessa johonkin tarvitsemme.

Aamulla herätessämme huomasin kellon olevan melkein yhdeksän ja paniikki oli valmis!!! Olin laskeskellut ajan riittävän, mikäli nousisin itse siinä seitsemän aikaan. Mutta eipä siinä  auttanut kuin tyttö kiireesti tissille ja vaipanvaihtoon, sen jälkeen aamupala itselle samalla voileipäkakkuja koristellen. Ystäväni tuli sitten hetken kuluttua laittamaan hiukseni ja niistä tulikin upeat. Suuri kiitos hänelle.
Aamutakki päällä pihatiellä työntelin sitten vaunuja, että sain Murun nukkumaan ja kyllä me saatiinkin kaikki valmiiksi, ihme kyllä.

Neiti oli kasteessa ihanan ystäväni sylissä. Puettuna "perinne kastemekkoon, jossa poikani, minä ja jopa äitinikin on kastettu. Alunperin oltiin suunniteltu, että neiti olisi isänsä sylissä, mutta mieheni tuli ristiäisaamuna toisiin ajatuksiin.
Kaste sujui hyvin, pikkuisen neitiä kiukutti, kun kuka nyt jaksaa niin pitkää aikaa olla "vauva-asennossa" mutta heti kun kummi nosti hänet pystyyn niin mielikin muuttui aurinkoiseksi. Illalla oli sitten kyllä neiti aurinko täysin kadoksissa. Pikkuinen oli niin väsynyt, ettei osannut olla enää mitenkään päin, eikä osannut rueta nukkumaankaan. Poikettiin sitten periaatteista ja kävin ajelemassa hänen kanssaan lenkin autolla. Se on varma ja nopea nukutuskonsti. Yöunilla oltiin  jo puoli yhdeksältä.

Tähän virteen tilaisuuden virallinen osuus päättyi...

" Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen.

   Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen.

   Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on.

   Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton."


Nautittiin päivästä siis kaiken mielipahan ja harmin jälkeen. Edelleen kyllä harmittaa, että tämän kummiasian myötä menetin ystäväni, jonka kanssa olemme olleet ystäviä 20 vuotta. Yritin muutaman kerran ottaa häneen yhteyttä, mutta ei hän vastaa viesteihini. Ehkä näin sitten oli tarkoitettukin, enää en aio häntä tavoitella. Hän teki kantansa harvinaisen selväksi. Jatkamme matkaa ilman toisiamme...