Voihan huonosti nukutut yöt :(  Koko viikko on mennyt huonoilla unilla. Liekö tosiaan tämä flunssa, vai mikä ihme mua taas valvottaa. Flunssa on tosin parempi kuin eilen, joten jospa tästä ei tulisikaan mitään kamalaa tautia, mutta yöt ovat silti katkonaisia. Olen valvonut useana yönä monta tuntia keskellä yötä ja miettinyt kaikkea elämään liittyvää. Niitä elämän kurjimpia puolia. Tietenkin. Välillä valvon miettien nuorempaa täysi-ikäistäni, välillä esikoistani. Välillä kaikkia muita huolia ja murheita. Miksi sitä ei voi koskaan valvoessa miettiä kaikkea hyvää? Tulevaa kesää? Ja lomaa? Ystäviäni, vanhempiani, sisaruksiani? Tai vaikka kauniita perhosia? Mutta ei, tietysti ajatukset vaeltavat ties missä ja yöt ovat pitkiä :(

Tuntuu jotenkin siltä, että olisin jossain tunnelissa tai umpikujassa. Sellainen ihmeellinen ahdistus kulkee koko ajan rinnalla. Kai mä oon tulossa hulluksi. Nykyään en pysty lukemaan juuri mitään uutisia. Siis sellaisia joissa on tapahtunut jotain pahaa ; Autokolareita, tulipaloja, huumejuttuja tai ihan mitä vaan. Heti alkaa ahdistamaan ihan hurjasti ja täytyy lopettaa lukeminen. Sama koskee kirjoja. Vaikka olen lukenut tosi paljon rankoista aiheista kertovia kirjoja, niin nyt tuntuu etten halua lukea vähään aikaan mitään semmoista. 

Olen miettinyt paljon poikiani ja heidän elämäänsä. Ahdistaa, kun esikoinen vaan on, tekemättä mitään. Päivästä toiseen. Kumpa hän ottaisi itseään niskasta kiinni ja tekisi elämälleen jotain. Lähtisi kouluun tai hakisi töitä, tai menisi vaikka sinne pajalle, jossa hän kävi lopetettuaan koulun. Ihan mitä tahansa, jolla vain saisi jotain sisältöä elämäänsä. Onneksi nuorempi poikani on vielä koulussa ja yksi vuosi vielä ainakin pitäisi opiskella. Ja sitten olisi armeija. Toivoisin vaan pojilleni hyvää elämää, mutta enhän minä voi tässäkään asiassa tehdä mitään. Aikuisia ihmisiä, tai ainakin täysi-ikäisiä, kun ovat, molemmat. Onneksi kohta alkaa kesäloma koulusta, tuntuu kyllä olevan pojalleni nämä viimeiset koulukuukaudet olleet ihan hirveää pakkopullaa ja koko ajan pelkään hänen lopettavan koko koulun. Vaikka ei hän mitään sellaista ole puhunut, sanoo aina viihtyvänsä koulussa ihan hyvin, mutta sinne lähteminen on kyllä yhtä tuskaa. No, ei olisi kuin muutama viikko ja sitten saa hetken huilata.

Auto asiat rassaavat myös mieltäni. Yllättäin. Vaikka pääsimmekin eroon yhdestä auton romusta niin kyllä nämä nykyisetkin huolta aiheuttavat. Pitäisi olla jo kesärenkaat vaihdettuna, mutta kun niitä ei ole olemassakaan ja yksi auto ei mennyt katsastuksesta läpi, joten siihenkin taas pitäisi upottaa hirveäitä summia rahaa. Toisessa lähestyvät vakuutus- ja veromaksut ja oma autokin pitäisi katsastaa. Huokaus. Esikoisen autokoulun kakkos- ja kolmosvaihe tekevät moneksi kuukaudeksi kamalan loven omaan budjettiin. Ei riitä varallisuus, vaikka teen kolmea työtä :( Pitäisi varmaan etsiä jotain hommia vielä illoiksikin. Tai öiksi, nythän sitä joutaisi vaikka siivoamaan yöllä, kun ei kerran tule nukuttuakaan.

Mutta onneksi sentään jotain hyvääkin. Nimittäin ihanan ja rakkaan ystäväni elämässä <3 Ollaan leijuttu lähes pilvissä  muutamana päivänä puhuessamme puhelimessa ja ihmetelty miten meidän puheluissa voi nykyään tulla monta kertaa mainittua sana ONNELLINEN <3 Mä oon niin iloinen hänen puolestaan <3

Tulipahan purnattua ihan kunnolla näin sunnuntai aamuna, heh. Tänään taas pyöräillään neitin kanssa ja illalla katsotaan Leijonien peliä. Pitäisi jotenkin saada järjestettyä sekin tiistai päivä, jolloin tarvitsen aamupäivän vapaaksi poikani menojen vuoksi, nyt kun näytttää siltä ettei siitä ainakaan sairaslomapäivää tule. Mutta mukavaa sunnuntaita teille, mä lähden pyykinlaittoon :)