Uneen mennyt on yö, joka kasvoilles lyö, 

naurun niin kärsivän, tuskan vääristämän.

Aseman taa, pakenit maailmaa.

Etkö nää elämän, sun käsistäs vain valuvan?

Monta unelmaa, katuun särkyä saa.

Päälle sirpaleiden, syljet taas pettyen.

Et saa luovuttaa. 

Maailma tää houkuttaa eteenpäin jatkamaan. 

Huomiseen katsomaan.

Mikä toiveesi vei?

Toiset piitanneet ei.

Se sut itkemään saa,

jos tahdot luokseni jää.

Angelique, kun laitat silmät kii.

niin paljon nähtävää maailmaan jää...

 

Musta alkaa pikkuhiljaa taas tuntumaan siltä, etten jaksa, enkä edes halua nähdä miten paljon tällä elämällä on vielä näytettävää. Tuntuu, että kaikki ne voimat, jotka olen saanut revittyä jostain, ovat vaan valmistaneet mua palaamaan tänne pohjalle. No, täällä ollaan taas. Mitäs nyt?