Eilen oli viimeinen tukikeskustelu. Olihan se hieman toisenlainen, kuin olin kuvitellut. Senhän piti olla" negan jälkeinen henkiinjäämiskeskustelu". Mutta toki parempi näin. Eikä me edes kovin kauaa juteltu, mun oli niin vaikea istua niiden kipujen kanssa, et lopetettiin ja hyvästeltiin. Käytiin vielä läpi mistä haen apua, jos sitä jatkossa tarvitsen. Tuonne minua ei enää huolita

Olin jo aamulla yrittänyt tavoittaa hoitajaa omalta polilta, mutta myöhästyin 2 minuuttia soittoajasta, joten eihän sieltä ketään kiinni saanut. Jätin sitten soittopyynnön naistentautien osastolle. Halusin varmistaa, että kivut ovat normaalit. No, soittoa ei ollut kuulunut tukikeskustelun päätyttyäkään, joten ajattelin, et kävelempä sen muutaman sata metriä suoraan polille ja käyn kysymässä ihan henkilökohtaisesti hoitajalta neuvoa. Meinasin vielä kääntyä puolimatkasta takaisin, kun tunsin itseni jotenkin hölmöksi, kun olin menossa sinne notkumaan, mut onneksi kuitenkin jatkoin matkaa. Hoitaja otti asiani heti tosi vakavasti, petasi minulle pedin ja käski odottamaan lääkäriä. Siinä mä sit ihan hölmisteneenä mietin, et munhan pitäs olla menossa hakemaan hoitomuksujani toisen hoitajan luota, eikä tosiaankaan maata sairaalassa

Lääkärinä oli  "mun suosikki", joka oli suunnittelukäynnillä myös ja eikun vaan vaatteet pois ja telineeseen

Nestettä oli hurjan paljon, "täällähän kelluu kaikki sun suonetkin", oli eka kommentti. Munasarjat ei kuitenkaan olleet niin isot, mitä olisi tässä tilanteessa voinut kuvitella. Lääkäri ihmetteli, miten mä olen voinut tehdä töitä ja edes ajaa itse autolla sinne sairaalaan. Olihan se hiukan tukalaa, mut mä vaan kuvittelin, et se kuuluu asiaan.

Lääkäri sanoi myös, että tilani on erittäin harvinainen. Ainakin heidän sairaalassaan. Kuulema heillä on vain tosi vähän "hyperistä" kärsiviä ja ei juuri ollenkaan tällaisia tapauksia, kuin minulla, et tää ylistimulaatio iskee vasta tässä vaiheessa. Normaalisti sen kuuluisi olla jo paljon aikaisemmin. Tosin onhan se voinut olla minullakin jo kauan, kivuthan ei ole punktion jälkeen hävinneet lainkaan, en vaan tyhmänä ole älynnyt mennä lääkäriin. Mietin kyllä monta kertaa, et jos raskaaksi tuleminen tuntuu tältä, niin miten kukaan voi olla sitä huomaamatta

Verta otettiin useita tuubeja, seitsemää eri "koetta" varten ja tietenkin vielä hCG. Apua. Mua pelottaa ihan kamalasti, et se on liian alhainen ja tämä kaikki tuska ja kärsimys on ollut turhaa. Tänään se selviää. Voihan hirvitys

Mutta nyt täytyy totella lääkärin määräystä ja painua takaisin pitkälleen. Vesi tulee jo korvistakin, mut ei auta, kuin juoda. Ainakin viikko saikkua, plääh.