Ajattelin jo hetken lopettaa koko tämän blogini noihin edellisiin kamaliin uutisiin. Tuli jotenkin sellainen olo, että ei minulla ole oikeutta valittaa yhtään mistään, eikä iloitakkaan, kun ystäväni perhettä on kohdannut noin järkyttävän suuri surucrying

Pakotin kuitenkin itseni tähän koneen ääreen, sillä tiedän että joskus vielä kaduttaa, jos jätän tämän kirjoittamisen kokonaan. Ajattelin kuitenkin, kun päätin tätä jatkaa silloin tytön syntymän jälkeen, että täältä on sitten kiva lukea meidän tapahtumia jokaiselta kuukaudelta. Joten yritän nyt kamalalta päänsäryltäni saada edes jotain järkevää tekstiä aikaiseksi.

Ensinnäkin tuo kamala asia pyörii edelleenkin päässäni lähes joka hetki. Näen silmieni edessä kokoajan tämän pienen tytön, joka könyää minun tyttöni turvaistuimessa. Siitä hän pyrkii syliini ja monesti hänet toiselle polvelleni nappasinkin. Tämä siis oli todelisuus vielä reilu kuukausi sitten. Nyt vain ahdistava muisto.
Pelkään joka kerta, kun puhelimeni soi, että ystäväni soittaa. Kamalaa. Siis minä olen kamala, kun edes ajattelen noin. Lupasinhan olla hänen tukenaan ja tehdä ihan mitä vaan, jos hän minua tarvitsisi. Silti pelkään aina, että "joudun" kohtaamaan hänen surunsa. pelkään, että murrun lopullisesticrying *Muoks* Eilen illalla ystäväni sitten soitti. En tosin pystynyt vastaamaan, kun oli nukuttamassa neitiä. Vaihdettiin mutama viesti ja itkettiincrying Lupasin soittaa hänelle tänään...

Mutta se nyt tällä erää siitä aiheesta. Onhan meillä myös aihetta kiitollisuuteen ja onneen.

Tällä viikolla aloitimme neitin kanssa perhekerhon. Ja voi miten kivaa siellä olikaan! Ihana oli tavata uusia ihmisiä, oli samanikäisiä pikkuisia kuin omani ja monen muunkin ikäisiä. Jotenkin tunsin kuuluvani heti siihen porukkaan. Ihanaa, tätä me jatkamme joka viikkosmiley

Toinenkin harrastus alkoi tällä viikolla. Vauvauinti. Ja voi sitä riemua, kun pikkuneitimme pääsi sinne isoon altaaseen. Hän hihkui innosta, räiskytti vettä käsillään ja polski jaloillaan. Aivan ihanaa touhuasmiley Olin aivan varma ettei tämä olisi meidän neitin juttu, jotenkin pelkäsin sitä uimahallin "kolkkoutta" ja kovia ääniä, neiti ei nimittäin ole ainakaan kotona kovin innokas suihkussa kävijä, vaan enemmänkin hieman pelokas. Mutta onneksi olin väärässä ja odotan jo innolla ensi viikon uinteja.

Siellä lauloimme ihania vesilaululeikkejä, harjoittelimme uima- asentoja ja jopa "kannusukelsimme" kaksi kertaa, vautsi vausmiley

Muutakin erikoista tapahtui tällä viikolla...
Juttelin yhtenä päivänä vanhemman poikani kanssa, puhuimme vaikka mistä ihan pitkän kaavan mukaan. Keskustelun lomassa hän sanoi jotain pelottavaa..."Nythän se minunkin kaverini sai sen vauvan!"surprise Siis mitä ihmettä?? Meinasin oikeasti lentää selälleni ja suu loksahti auki! Siis minun LAPSENI kaveri on jo isä? Sehän voisi siis olla silloin myös minun lapseni? O-ou, pikkuisen pisti miettimään...Tämä kaveri on vuoden poikaani vanhempi, siis 16 v., vielä niin lapsi itsekin...Mihin tämä maailma oikein on menossa? Toivottavasti he jaksavat olla hyvät vanhemmat pikkuiselle pojalleen. Ja toivottavasti oma poikani ei ota ihan heti heistä malliawink 

Ja meinasipa ihan unohtua, tällä viikolla myös alkoivat menkat, ensimmäistä kertaa siis tytön syntymän jälkeen. Mikäli tilanne miehen kanssa olisi toisenlainen, olisin oikein tyytyväinen niiden alkamiseen, saisi taas jännitystä elämään "luomuihmeen" yrittämisen merkeissä, mutta kun tilanne on mikä on, niin olisivat voineet pysyä poissaangry

Kotona tilanne on nimittäin edelleen hyvin räjähdysherkkä. Jokaisesta asiasta saadaan aikaan ihan kamala tappelu. Parempi siis vaan olla hiljaa puhumatta yhtään mistään, niin vältytään jatkuvalta riidalta. Vaikka ei tämä puhumattomuuskaan mitään herkkua ole. Ahdistaa ja masentaa koko tilannefrown Voikohan tästä enää olla paluuta entiseen...

Kohta täytyisi herättää neiti uniltaan. Tylsää herättää hänet kesken unien, mutta kohta alkaisi perhekirkko. Saimme siihen kutsun neitin omalla nimellä. Siellä juhlitaan kaikkia viime vuonna kastettuja. Jotenkin se kolahti ja haluaisin nyt olla paikalla.

Kaikinpuolin erilainen viikko siis, saapa nähdä mitä ensi viikko tuo tullessaan...