Taas on menossa sellainen jakso elämässä, että mietin hirveästi noita kolmea omaa aarrettani <3 Tai ainahan minä heitä mietin, mutta jotenkin tuli tunne, että haluan taas kirjoittaa heistä <3

Pojat olivat viikonloppuna käymässä isänsä luona Oulussa. Esikoinen lähti vihdoinkin käymään siellä ja kyllä tuntui hyvältä. Pojat eivät hirveästi ole yhteydessä isänsä kanssa, mutta nyt on menossa sellainen " jakso ", että isä kuuluu kuvioihin ja siitä on nyt nautittava täysillä. On se jännä miten itse pystyn suhtautumaan näihin ajan jaksoihin niin hyvin, yhtä hyvin kuin pojat, vaikka useita kertoja kiroan poikien isän alimpaan helvettiin, tunnen suurta surua ja tuskaa, kun erehdyn kysymään pojiltani ovatko he kuulleet mitään isäästään ja näen heidän silmissään surun, pettymyksen ja ikävän heidän vastatessaan kysymykseeni, että eivät ole kuulleet hänestä aikoihin. Tuntuu niin pahalta heidän puolestaan, isä on kuitenkin aina ollut pojille tärkeä. Tunnen usein suurta raivoa häntä kohtaan, koska joudun kantamaan yksin kaikki poikieni huolet, selvittämään yksin heidän ongelmansa, maksamaan isoja rahasummia heidän aiheuttamistaan törttöilyistä, enkä koskaan saa tukea siltä toiselta vanhemmalta, vaikka itkien hänelle soittaisin. Silti olen äärettömän tyytyväinen aina, kun hän on läsnä lastemme elämässä. Vaikka se onkin hyvin satunnaista ja yleensä kaikki muu menee lastemme edelle, petetyt lupaukset tuotavat suurta tuskaa, silti jaksan iloita jokaisesta yhteydenotosta ja ystävällisestä sanasta. Kumpa tämä ajanjakso jatkuisi pitkään. Mikään ei ole elämässä parempaa, kuin onnelliset lapset <3

Esikoinen etsii itselleen uutta asuntoa. Ja autoa. Auto tosin pitäisi jo olla löytynyt, isänsä kautta, mutta en uskalla huokaista ennenkuin näen sen auton poikani pihassa. Muuten hänen elämäänsä ei kuulu mitään erikoista. Hän tapaa paljon kavereitaan, suunnittelee tatuoinnin ottoa, myös tämä asia pitäisi hoitua hänen isänsä kautta, käy usein kotona, onneksi, ja elää muutenkin normaalia nuoren miehen elämää.

Nuorempi poikani suorittaa parhaillaan työssäoppimisjaksoa ammattikoulusta. Takana on jo seitsemän viikkoa ja kolme vielä edessä. Hän on tykännyt kovasti käytännön töistä, mutta kyllä on yhtä tuskaa saada hänet hereille aamuisin. Plääh. Yleensä hän on vielä sängyssään peiton alla, kun linja-auton lähtöön on muutama minuutti aikaa. Mutta kyllä hän sitten ainakin useimmiten ennättää  bussin kyytiin, vaikkei mitään muuta ennätä tehdäkään, kuin pukemaan päälleen. Hän käy myös autokoulua, teoriatunnit on jo suoritettu ja kolmas ajotunti on tällä viikolla. Myös armeijan kutsunnat ovat syksyllä. Voi hurjaa miten iso hänkin jo on <3

Neiti on edelleen oikea pieni jääräpää. Vaikka iso tyttöhän hän jo on. Hän yrittää määräillä kaikkia muita lapsia, niin hoito- kuin tukilapsiakin ja jopa ihan tuntemattomia vaikka leikkipuistossa. Hän ohjailee heitä kädestä kiinni pitäen ( mikä on todella ärsyttävää!!! ), väittää vastaan asiassa kuin asiassa, haluaa päättää leikeissä ihan kaikesta, olla pomo. Ja siitä me käydäänkin keskusteluja joka ikinen päivä. Neiti istuu välillä miettimässä käytöstään keittiössä toisten jatkaessa leikkejään ja sekös vasta ottaa koville. Silti hän on pidetty leikkikaveri ja tietysti meille kaikille niin rakas <3 Neiti tykkää pelata Uunoa ja onkin siinä oikea mestari, myös Afrikan tähti ja kaikki muutkin lautapelit ovat huippu juttuja edelleen. Ulkona parasta on luistelu, mäenlasku ja lumikasoilla kiipeily. Hän odottaa kovasti kesää, koska silloin on hänen syntymäpäivänsä. Lempi puuhia pelaamisen lisäksi ovat askartelu, piirtäminen ja koiran ja kissojen kanssa riehuminen. Leluleikeistä suosituimpia ovat kaikenlaiset kahvikutsut ja kauppaleikit. Lastenohjelmia neiti ei hirveästi tällä hetkellä katso, pikku kakkosen silloin tällöin ja joskus Mikko Mallikasta tai Taavi tiikeriä. Putousta hän seuraa innoissaan ja suosikki sketsihahmo on ehdottomasti Abdul Tuisku :) Hän tuntee  kaikki kirjaimet ja numerot, tykkää harjoitella sanojen kirjoittamista, piirtää taitavasti, rakastaa täydellä sydämellään ja kiristää hermoja useita kertoja päivässä :) Ja kaikesta huolimatta hän on maailman rakkain tyttölapsi <3

Tällaisia kuulumisia lasteni elämässä tällä hetkellä <3 Jokaisena, myös niinä huonoimpina, päivänä, muistan olla heistä jokaisesta äärettömän kiitollinen <3