Olen jo parin viikon ajan kuunnellut korvat höröllä neitin juttelua ja pölötystä. Ja olenkin kuullut sieltä monta kertaa yhden tutun sanan. En tosin uskaltanut sanoa siitä kenellekään, koska kuvittelin vaan kuulevani juuri sen mitä halusin :)

Mutta nyt sen sanan on kuullut jo moni muukin. Se on maailman kaunein sana. Ja se sana on tietenkin ÄITI <3

Voi miten sydän pakahtuu onnesta joka kertaa, kun pikkuinen sen kuiskaa. Hän nimittäin aina ensin sanoo sen hyvin varovasti, kuiskaten. Aivan kuin kokeilisi miltä se sana tuntuu. Muutaman kerran kuiskattuaan hän alkaa toistaa sitä myös ääneen, niin liikuttavaa <3

Ja on hän oppinut jo toisenkin ihanan sanan. ISI. Tai si ja sisi. Mutta isiä hän sillä tarkoittaa. Usein hän toisteleekin niitä peräkkäin äitisisiäitisisi, niimpä, siinähän ne pikkuisen tärkeimmät ihmiset ovatkin <3

Muutaman kerran hän on myös huutanut JEE samalla, kun taputtaa käsiään ja EIEIEI kuuluu useinkin hänen suustaan, mutta voihan olla että ne sanat eivät vielä ole olleet mitenkään tarkoituksellisia. Mutta äiti ja isi kyllä ovat ja varmasti hän tietää mitä ne tarkoittaa <3

Konttaaminen alkaa sujua jo hyvin, nyt neiti pääsee jo pitkiä matkoja eteenpäin. Tosin meillä on niin liukkaat lattiat, että se vähän hankaloittaa menoa, mutta kyllä hän kuitenkin kontata osaa. Miksihän kukaan ei ole keksinyt jarrupolvia, siis niinkuin on jarrusukkia ;)

Ruokailut on taas vaihteeksi olleet jotain ihan järkyttävää sähyllystä. Välillä on tosiaan neiti syönyt jo ihan hyvin ja välillä siinä mennään taas sata askelta taaksepäin. Eilen päivällinen oli täysi kaaos. Tuntuu ihan kamalan pahalta, kun tyttö vaan kääntyy pois ja rääkyy ja huitoo ja tekee kaikkea muutakin hankaloittaakseen ruokailua. Syöttelin/taistelin sitten jo itsekin kyyneleet silmissä sen muutaman lusikallisen sinne suuhun ja luovutin. Ja koko illan tyttö olikin hurjan kiukkuinen. Nälkä siis vaivasi ainakin. Ei pitäisi koskaan luovuttaa, vaan syöttää niin kauan että tarvittava määrä evästä on mahassa. Tästä asiasta varmasti moni on eri mieltä, mutta meidän neitokaisen ruokailut on aika olleet hankalia ja jos emme taistellen syötä häntä, niin saamme varmasti hoitaa tosi kiukkuista lasta. Onneksi tänään on taas ollut ainakin vielä tähän asti huomattavasti helpompaa.

Aamu-unet ovat osittain palanneet meidän päiviin. Voi plääh. Olisin niin mielelläni jo luopunut niistä. Mutta sellaisina päivinä, kun hän herää ennen tai vähän jälkeen seitsemän, hän nukkuu pienet 10 minuutin torkut. Mutta jos hän nukkuu puoli kahdeksaan tai sen yli, ei aamu-unia tarvita. On se pienestä kiinni :)

Ja vihdoinkin pikkuinen on saanut myös toisen hampaansa <3

Olemme tällä viikolla tavanneet kaksi kaveriani lapsineen. Tänä aamuna kylässä kävi entinen hoitopoikani, kohta 4v. oman 10 kk ikäisen pikkuveljensä ja äitinsä kanssa. Ihanaa seurata miten neiti käyttäytyy toisten lasten seurassa. Hyvin hän viihtyy, mutta on jo nyt tarkka tavaroistaan. Heh. Yrittää kiskoa niitä toisten käsistä ja suuttuu, kun ei saa samaa lelua. Voi apua, ollaankohan ne vielä pulassa hänen kanssaan ;)

Toinen lapsiperhe olikin ystäväni, jonka perhettä kohtasi se kamalan suuri suru :( Olemme nyt pitäneet huomattavasti enemmän yhteyttä ja vierailleet toistemme luona. Nyt oli meidän vuoro matkustaa kaupunkiin. Hänen lapsensa on jo 1v 5kk, niin ihana hymytyttö. Ja meidän tyttönen oli ihan yhtä tarkka kaikista leluista, vaikka emme edes ollaat kotona hänen "omalla reviirillään" ;)

Luin myös heidän pienen enkelityttönsä kuolinsyypaperit. Ja itkin. Ihan kauheaa luettavaa. Kuolinsyyksi oli merkitty astma.Ja sen lisänä hengitystieinfektio. Siis miten kukaan voi tällä vuosituhannella kuolla astmaan? Se on niin väärin :( Pikkuisen sydän oli joutunut liian koville pitkittyneet flunssan ja astman takia. Niin surullista :( Mutta ihana oli huomata, että he jaksavat jo paljon paremmin, kuin viimeksi nähdessämme. Tottakai suru, ikävä ja kyyneleet kuuluvat edelleenkin jokaiseen päivään, mutta päivään mahtuu nykyään jo muutakin. Kyllä se vaan on ihan totta, että aika auttaa <3

Tänä viikonloppuna juhlimme nuorimman poikani 14-vuotis syntymäpäiviä. On hän jo kyllä huisin iso poika. Eikä häntä yhtään harmittanut synttäreiden siirtyminen viikkoa oikeasta päivästä aijemmaksi jääkiekkoturnauksen takia, myöhemmäksi hän ei niitä yllättäin suostunut siirtämään :) Tiedossa siis siivousta, leipomista, ihanien herkkujen syöntiä ja ennenkaikkea paljon ihania vieraita :)

Toivottavasti aurinko paistaa viikonloppuna ja piristää ihan jokaisen mieltä!