Mä rakastan joulua. Musta on ihana viettää pitkiä pyhiä ihan vaan kotona suklaakonvehteja syöden ja löhöillen. Ihana koristella koti joulu kuntoon ja ihana ostella rakkaille läheisille lahjoja. Nyt joulu yllätti mut jotenkin täysin. Eilen tajusin, et lähes kaikki lahjat on vielä kaupassa, eikä kotikaan näytä yhtään jouluiselta Piti hiukan laittaa töpinäksi, jouluvaloja ja kynttelikköjä, jouluverhot ja tonttuja. Nyt näyttää jo paremmalta. Vielä, kun saataisiin lunta.

Oma olo ei ole juurikaan muuttunut, ehkä näin aamuisin turvotusta on vähemmän, mutta iltaa kohti paisun kuin pullataikina. Mitkään housut ei edelleenkään sovi kiinni, jännä miettiä vaatetusta huomiseen työpäivään, tai ei kai sitä voi olla, kun alasti, kun mitkään housut ei oikeesti sovi kiinni Paino on noussut PALJON, voi voi, musta tulee norsunkokonen.

Mutta silti minä olen edelleen äärettömän kiitollinen ja tämä olosta valittaminen ei todellakaan tarkoita, että jotenkin kärsisin tästä raskaudesta. Päinvastoin! Tuli mitä tuli, kestän ne tuskat, mikäli saan tämän (nämä) ihmeet sisälläni kantaa.

Monta kertaa päivässä pitää vähän tökötä rinnassa roikkuvia "rukkasia", ihan vaan tarkistaakseen, onko ne edelleen kipeät. Kyllä ne on. Hyvä. Ja joka kerta vessassa käydessä myös paperiin on vilkaistava. Onko punaista. Ei ole ainakaan vielä ollut. Onneksi. Joten ei tässä kyllä mitenkään tuulettelemaan uskalla rueta

Mua ihmetyttää suuresti se, miten vähän mä nukun päivässä. Isompia muksujani odottaessa mä nukuin aina, kun se oli mahdollista ja kaikki hereillä oloajatkin vaan haaveilin nukkumaan pääsystä. Nyt mä en nuku päikkäreitä ja valvon monta tuntia  myös joka yö. Typerää, nukkuminen olisi paljon mukavampaa. Vähän on lähinnä aamupäivisin sellasta etovaa oloa, mutta se voi johtua myös tästä "nestemahasta", kun se neste siellä painaa joka paikkaan.

Lääkäri oli tosiaan perjantaina sitä mieltä, että voisin kuitenkin jo kokeilla työntekoa, tulisi sellainen pehmeä lasku, kun tiistai on sit jo vapaa. En saanut itse jututtaa lääkäriä, hoitajan välityksellä keskusteltiin ja toisaalta vähän ihmettelin tota lääkärin kommenttia, tuntuu nimittäin ihan hurjalta nostella yksivuotiaita, pukea heille päälle yms. kun omien sukkien laittokin SATTUU ihan pirusti. Mutta täytyy kokeilla. Jospa siitä ei haittaakaan olisi. Toivottavasti.

Varhaisultra on 22.12. Aika pelottavan lähellä joulua. Saa nähdä millä fiiliksillä joulua vietämme. Toivottavasti kaikki on hyvin.

Viime yönä vietiin taas nuorin rakkaista kisupojistamme eläinlääkäriin, siellä se on leikkauspöydällä parasta aikaa. Taas on syytä toivoa ja rukoilla.