On tullut mietittyä viime aikoina tosi paljon lasten pahaa oloa. Lehdistä saa jatkuvasti lukea kauheita tarinoita mm. koulukiusaamisesta ja miten suuri määrä lapsista / nuorista kärsii esim. masennuksesta. Surullista luettavaa. Olemme yhden ystäväni kanssa pohtineet paljon yhteisen tuttumme lapsia ja tiedän etteivät lasten asiat siinä perheessä ole parhaimmalla mahdollisella tavalla. Tämän perheen kohdalla syynä on äidin kenties välinpitämättömyys, tai mikä lie halu elää omaa elämäänsä, niin että lapset ja heidän tarpeensa jäävät toiselle sijalle. Todella surullista, koska lapset eivät kuitenkaan voi valita vanhempiaan :( Myös tukilasten tilanne huolettaa minua suuresti.

Aina lasten pahaolo ei kuitenkaan johdu vanhemmista tai heidän tekemisistään. Lapsi voi voida huonosti monestakin syystä ja aina se on yhtä surullista.

Viikonloppuna luonamme kävi neitin kummisetä ja puhuimme paljon kyseisestä aiheesta. Hän elää hyvin raskasta vaihetta oman teinityttönsä kanssa ja hänen tuskansa, pelkonsa ja huolensa oli sydäntäraastavaa. Tuli mieleen oma nuoruus, kun perheessäni elettiin samanlaisia aikoja. Kyllä ne ajat ovat olleet vanhemmilleni kauhean raskaita ja voin vain ihmetellä miten he selvisivät siitä kaikesta järjissään. 

Tämä aihe on sellainen, joka aika ajoin varmasti puhuttaa ja mietityttää meistä useita. Lasten pahaolo ei varmasti koskaan katoa maailmasta, mutta tehdäänhän jokainen parhaamme, että mahdollisimman monella lapsella olisi hyvä olla <3