Kesäloma. Kuusi pitkää viikkoa edessä. Niin kauan odotettu ja kaivattu. Tällä hetkellä peruisin sen heti, mikäli se vaan olisi mahdollista.

Päivää vietettiin kaatosateessa ja myrskytuulessa yhden hoitolapsen ja neitin voimin. Pelattiin sisällä erilaisia pelejä ja muksut leikkivät. Aiemmin viikolla oli onneksi kesäisen lämpimiä päiviä ja kävimme uimarannalla retkellä, mattopyykillä, puistoissa ja lapset uivat omalla pihalla uima - altaassa. Kaikin puolin ihana viikko, kun oltiin noin pienellä porukalla. Tänään hoitopoikani oli viimeistä päivää hoidossa. Loman jälkeen hän siirtyy eskariin. Jo aamulla hänen tullessaan hoitoon kirjekuori kädessään, johon hän oli kirjoittanut ihanilla harakanvarpailla " Kiitos ihanista vuosista ja hyvästä hoidosta ja huolenpidosta " sai palan nousemaan kurkkuuni ja silmät kostuivat ihan väkisin. Isän kanssa vaihdettiin muutama sana ja toivoteltiin hyvät jatkot. Kyyneleet valuivat poskiani pitkin, kun avasin kirjekuoren. Se sisälsi lahjakortin kultasepänliikkeeseen. Tuosta perheestä on tullut minulle niin läheinen, että tuntuu vaikealta lopettaa hoitosuhde :( Pojan kanssa istuskelimme paljon sohvalla. Hän käpertyi kainalooni ja sanoi monesti, että tulee ikävä. Niin tulee minunkin. Iltapäivällä mummi haki lapsen hoidosta. Mummi on ollut kuvioissa mukana todella paljon ja kyyneleet silmissä halasimme hänen kanssaan. Äitiä en tänään nähnyt, ennätimme itkemään yhdet itkut jo alkuviikosta ja toisien vuoro oli sitten hoitopäivän jälkeen puhelimessa. Voi nyyh, miten kaipaan heitä jo nyt ! Mutta näinhän se elämä menee, lapset kasvavat ja siirtyvät eskariin, mutta jäähyväiset ovat aina niin vaikeita.

Muuten päivä on ollut täysi paska! Kaikki asiat mitkä vaan voi mennä pieleen, niin näkyy menevän. Yllättääkö? No ei varmasti yllätä ketään. Kävin äsken esikoiseni luona. Vaikka siis nämä paskat tapahtumat eivät tällä kertaa liitykään häneen, eikä muihinkaan lapsiini. Itkin koko matkan sinne ja sieltä pois. Tuntuu vaan taas kaikki niin helvetin raskaalta. Siis ihan kaikki. Minä en enää tiedä mitä tämän elämän kanssa tekisin. Jälleen kerran olen entistä varmempi siitä, että haluan ainakin muuttaa täältä pois. Eihän se muutto tietenkään huoliani poista, mutta paikkakunnan vaihdos vaan tuntuu tällä hetkellä ainoalta asialta, josta löydän edes jotain hyvää. Että semmoisilla fiiliksillä alkaa minun lomani. Toivon teille kaikille mukavampia loman aloitus tunnelmia ja tietysti oikein ihanaa ja rentouttavaa lomaa <3