Huh huijaa mikä viikko takana. Yleensä sanotaan, että joku on äkäinen kuin ampiainen, mutta meidän neitiä ei riitä enää yksi ampiainen kuvaamaan, vaan tarvitaan kokonainen ampiaispesä!!!

Tosiaan viikko sitten tapahtui jotain ihmeellistä. Olimme jo parin päivän ajan ihmetelleet mieheni kanssa miten helppoa ja ihanaa elämä on. Tyttö oli aina hyvällä tuulella, söi temppuilematta, nukkui kuin unelma. Ihmettelinkin ääneen monta kertaa, että mitähän tällainen vaihe enteilee, jotain kamalaa muutosta? Ja oikeassa olin. Tyttö muuttui kertaheitolla ääripäästä toiseen :0

Hän alkoi heräämään yöllä 20-50 minuutin välein, siis joka yö ja läpi yön. Ei yhtään pidempää jaksoa, vaan yleensä tuo 20 minuuttia ja hän alkoi itkemään, öhkimään ja ähkimään. Joskus harvoin sain hänet takaisin unten maille pelkällä silittelyllä, taputtelulla, asennon vaihtamisella ja tutilla, mutta yleensä hän vaati tissin suuhunsa. Sitä sitten hetken imi ja vaipui uneen. Itse en montaakaan kertaa ennättänyt nukahtaa, kun sama alkoi alusta. Kamalaa touhua.

Ja sama meno jatkui päivälläkin. Päiväunet meni ihan hyvin, mutta kaikki valveillaoloajat hän vaan itki tai kiukkusi muuten. Ei kelvannut lelut, ei ollut hyvä sitterissä, ei lattialla, eikä edes sylissä. Kyllä oli itsellä jo ihan epätoivoinen olo :(


Käytin häntä jo lääkärissäkin, jos vaikka sattuisi löytymään joku syy. Ihan mikä vaan. Toivoin jo jopa korvatulehdusta. Mutta ei. Terve tyttö. Kotiin sain vielä virtsanäytteen ottoa varten tarvikkeet, jos vaikka löytyisi tulehdus sieltä tai sokerit koholla yms. Lääkärikin oli nimittäin todella ihmeissään, että miten voi yhtäkkiä tulla noin suuri muutos ja mitään syytä ei löydy.

No, pissanäyte oli kuitenkin puhdas ja hyvä niin. Aika haasteellista oli ottaa tuollaiselta liikkuvalta, potkivalta, pullerojalkaiselta vauvalta sitä näytettä, mutta onnistuin kuitenkin toisella yrityksellä :)

No, lääkärissä käynnistä oli kuitenkin sen verran hyötyä, että neiti alkoi illan mittaan muuttua takaisin omaksi iloiseksi itsekseen :)

Ja tätä ei missään nimessä kannattaisi "sanoa ääneen", mutta nyt ei tuosta kiukkupussista ole enää tietoakaan. Huh helpotus! Kyllä hän edelleenkin heräilee yössä useita kertoja, mutta mielestäni se 2-3 tunnin välein herääminen on jo luksusta tuohon kaameaan viikkoon nähden, joten olen oikein tyytyväinen. Samoin päivällä hänellä menee hermot useaan kertaan, jos vaikka joutuu liian pitkäksi ajaksi lattialle tai lelut on ihan tylsiä. Mutta sitähän se elämä on, välillä tökkii ihan urakalla, joten sallittakoon se tälle pikku neidillekin ;)

Toivon kovasti, että ei ihan heti palattaisi samanlaiseen äkäpussin elämään. Vaikka hyvin suurella todennäköisyydellä, kun tänne hehkutin muutoksesta parempaan, niin kohta päiväunilta herää maailman kiukkuisin tyttö ;)