Vapaapäivät on ohi ja kylläpä oli tuskallista herätä aamulla kellonsoittoon vähän ennen viittä. Olisin ollut valmis lähes mihin tahansa, että olisin saanut vetää peiton korviin ja herätä omia aikojani. Mutta ei auttanut mikään, noustava oli.

Vapaapäivät tulivat tarpeeseen, mutta menivät kyllä vähän niinkuin huomaamatta. Kumpanakin päivänä oli paljon menoja. Oli silmälääkäriä ja työterveystarkastusta. Oli neitin ratsastus ja eilinen ilta meni vapaapäivästä huolimatta työpalaverissa. Plääh. Näöntarkastuksessa tuli pienoinen yllätys, kun toisen silmän paineet olivat koholla. Silmänpohjakuvaus kuitenkin vaikutti normaalilta, joten kahden viikon päästä uusi paineiden mittaus ja vasta sen jälkeen uusia tutkimuksia, mikäli paineissa on edelleen häikkää. Ja uudet silmälasit pitäisi myös hommata, mikä ei kyllä tullut yllätyksenä. Vaihteeksi sitten terveystarkastuksessa tuli paineiden muodossa mukava yllätys, kun verenpaineet olivat lähes parhaimmat ikinä mitatut. Minulla ne ovat yleensä aina aika korkeat. Työpalaverissa oli yllättävän hauskaa :) Meillä on hyvä porukka ja aiheena oli tietysti lasten uudistunut varhaiskasvatussuunnitelma. Ollaan kaikki silleen sopivasti pihalla näiden uudistuksien kanssa ja naurettiin vedet silmissä, kun mietittiin tulevia vasukeskusteluja vanhempien kanssa. Siinä vaiheessa ei tietenkään enää naurata, mutta jospa nämä huumorimietteet toisivat niihinkin keskusteluihin vähän pilkettä silmäkulmaan.

Neiti on nyt ratsastanut muutaman kuukauden joka viikko yhden tunnin ja tykkää kovasti. Minä haluaisin myös herätellä vanhan rakkaan harrastukseni henkiin edes yhden ainoan kerran ja kiivetä satulaan. Tänään yksi lapsuusystäväni oli kirjoittanut Facebookissa käyneensä piiiiiiiiitkän tauon jälkeen vaellusratsastuksella ja minä haluan sinne myös!!!

Tänään neiti suuntaa toisen harrastuksensa, telinevoimistelun, pariin ja tykkää kovasti siitäkin. Vaikka aina hieman tympiikin lähteä työpäivän jälkeen töröttämään koulun aulaan, niin onhan se ihana, kun lapsilla on mieluisia harrastuksia. Poikien ollessa pieniä istuin jo silloin seurakuntatalonsalin pukuhuoneessa odottamassa kuperkeikkakerhojen päättymistä ja myöhemmin vietin iltani ja viikonloppuni jalkapallokentän laitamilla, joten tuttuahan tämä jo on :)

Koiruus toipuu hyvää vauhtia leikkauksesta. Kyseessä kun on kuitenkin suht. iso leikkaus ( kun kohtu on poistettu ) niin luulin toipumisen olevan huomattavasti hitaampaa. Mutta hyvä tietysti näin. Kauluri sitä kovasti nolottaa, mutta sellaista se elämä on :)

Mukavaa keskiviikkoa teille jokaiselle!