Tuhansien ajatuksien päivä. Mistähän aloittaisi, vai jättäisikö ne kaikki kiertämään kehää oman pääni sisälle. Viikkoon on taas mahtunut kaikenlaisia tunteita. Ihan laidasta laitaan. On tullut itkettyä ( yllättäin ) ja puhuttua enimmäkseen ahdistavista asioista. On tullut käytyä rakkaan neitin esikoulun vanhempainillassa, joka myös nosti paljon tunteita pintaan. On tullut itkettyä myös esikoisen kanssa ja puhuttua hirveän paljon myös nuoremman poikani kanssa. Yhtä itkua ja puhumista tämä elämä nykyään :( Milloinkahan olen viimeksi nauranut?

Olen myös hyvin ihmeissäni joidenkin ystävieni käytöksestä. Luulin, että kaikille jotka elämääni seuraavat, on itsestään selvyys, että lapseni menevät kaiken edelle. KAIKEN. Silloin kun lapseni tarvitsevat minua, tai olen niin pohjalla, kuin vaan ihminen voi olla, en todellakaan jaksa mitään muuta. EN YHTÄÄN MITÄÄN MUUTA. Näin se vaan menee ja tulee aina menemään. Tarkoituksella en ole ilkeä kenellekään, mutta voimavarani ovat todella vähissä, enkä näin ollen kaipaa elämääni yhtään ylimääräistä vääntöä.

Päänsärky on piinannut jo kolmatta päivää. Plääh. Toissa päivänä päähän koski ihan koko päivän järkyttävän kovasti  ja moninkertaiset lääkemäärätkään eivät auttaneet yhtään. Eilen kipu oli illalla lähes yhtä hirveä, vaikka päivä menikin paremmin. Ja myös nyt koskee päähän. Ja jalkaan,  joka on ollut myös monena päivänä ihan hirveän kipeä. Mutta minkäs teet, lääkkeitä ei uskalla syödä enää yhtään enempää, eikä ne oikeastaan mitään edes auta, joten pitää vaan kestää kivut.

Esikoisen kisu on sairaana :( Jonkinlainen ihotulehdus ja täytyy vaan toivoa, että antibiootit alkavat purra nopeasti. Pieni reppana <3 Olen kaivannut hirveästi tallille. Kuukauden tauko jo takana, eikä jatkosta mitään tietoa. Hepalla epäillään puhkuria, joten voi olla että meidän yhteiset ratsastukset ovat ohi :( Toivottavasti kyse olisi jostain muusta ja saisin edelleen jatkaa samalla tallilla. Jatkot selviää kai ensi viikolla.

Tänään tulevat taas tukilapset ja ovat meillä tiistaihin asti. Ainakin luulen niin. Huomenna menemme yhdessä katsomaan neitin telivoimistelu esitystä, ihanaa! Neiti on siitä ihan tohkeissaan :) Huomenna menemme myös siskoni vanhimman lapsen syntymäpäiville.

Sain neitiltä maailman ihanimmat kukat maljakkoon, ensimmäiset tälle keväälle. Minun ruusuni hopeamaljassa. Pienin käsin kerätyt leskenlehdet snapsilasissa :)

Hyvää viikonloppua!